torstai 30. joulukuuta 2010

Kolumni – Rissasen rivit


Uutta ja vanhaa vuotta

Jos pitää uudenvuodenpäivää tavallisena päivänä päivien joukossa, voi moni oman elämän kurssinkorjaus jäädä tekemättä. Siksi tällainen perinteinen vuosikatsastus palvelee ihmistä.

Vielä parempi tietysti olisi, jos kykenisi ottamaan jokaisen päivän vuodessa vastaan niin kuin juuri se päivä olisi koko elämän kannalta ratkaisevin, jolloin pitää tehdä ”elämän” kokoisia ja arvoisia asioita.

Itselläni on ollut tapana vuodenvaihteessa kuroa tilastot valmiiksi, eli siivota pöytä tehdyistä asioista, mapittaa paperit, kirjata saavutukset ja katsoa myös eteen niin lupausten kuin ennustustenkin muodossa.

Valitettavasti aivan liian usein moni vanhalle vuodelle asetetuista tavoitteista kelpaa yhä tavoitteeksi myös uudelle vuodelle. Kuten itselleni tämä jatkuva kuntoilun aloittaminen, millä alkaa tässä iässä ja minun geeniperimälläni olla yhä korkeampi aika.

Sain tästä ”herätyksen”, kun tapasin sattumalta keskussairaalan tupakkapaikalla kaksi itsestäni vain jonkin verran vanhempaa mutta jo melko huonossa kunnossa olevaa vanhaa ystävääni, jotka ovat aina ylenkatsoneet kaikkea liikuntaa ja urheilua.   

Tänä vuonna onnistuinkin kuntoilemaan jo viitenä päivänä viikossa tunnin kerrallaan, mutta sitä kesti vain nelisen kuukautta. Nyt on tarkoitus onnistua paremmin, sillä veteraanien yleisurheilun SM-kilpailuihin on enää reilu puoli vuotta valmistautumisaikaa, ja muutama vetokin lyöty…

Vuodesta 2010 jäi aikakirjoihini kaksi isoa iloa. Ensimmäinen oli harjoituksineen ja esityksinen reilun parin kuukauden mittainen kesäteatterikokemus, joka oli alunperinkin motivoimassa Ilomantsiin muuttoani. 

Se on kurinalaista mutta myös vaistonvaraista touhua, missä joutuu laittamaan itsensä peliin ja kohtaamaan omia ”mörköjään”, kuten laulamisen yksin yleisön edessä ei niin kovin sulosointuisilla taidoillaan.

Toinen riemun aihe oli tietysti Blueberry Hill Blues & Jazz teltan onnistuminen niin esiintyjien kuin suuren yleisön osalta. Yhteistyökumppaneille edelleen iso kiitos, toivottavasti yhteistyö jatkuu samoissa merkeissä.

Tulevasta vuodesta tiedän vain sen, että se tulee olemaan jollain tavoin käänteentekevä ja erilainen. Odotan siltä paljon, ratkaiseviakin askeleita, joilla on vaikutusta pidemmällekin tulevaisuuteen.

Mitä ne ovat, niistä minulla ei ole aavistustakaan. Kuten teatterin lavalla, aion elää aistit avoinna ja vaistot valppaana, sillä tärkein tavoite lienee se, että on hereillä omassa elämässään. Sitä samaa toivon kaikille muillekin, hyvää uuttavuotta 2011!
 
Kari Rissanen
 

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Kolumni - Rissasen rivit


Rivit ryömivät lehdestä nettiin


Tervetuloa rivieni pariin tänne nettiin te Pogostan Sanomista rivejäni säännöllisesti seuranneet lukijat, ja tervetuloa mukaan myös te uudet, toivottavasti jää molemmille tavaksi. Pyrin jatkamaan uusien juttujen julkaisua aina torstaisin, kuten oli lehdessäkin tapana. 

Lisäksi aion julkaista säännöllisesti myös vanhoja rivejäni, joihin lehdellä oli kertajulkaisuoikeus. Tavoitteena on koota parhaista vanhoista ”Rissasen riveistä” myös kokoelma.

Rivini ovat kummunneet pitkälti omasta elämästäni, niin hyvässä kuin pahassa. Olen kuvaillut yksityisen ja kokemusperäisen kautta yleistä ja koettanut antaa ajattelemisen aihetta sekä yllyttää ottamaan riskejä ja irtaantumaan rutiineista.

Toisinaan olen käsitellyt yhteiskunnallisia ilmiötä, johon olen hakenut jonkinlaista ylösalaisinkatsomisen kulmaa. Kaiken kaikkiaan ihminen ja maailma kiinnostavat minua, ja ovat ikuisia aiheitani kirjoitanpa kolumnia, lauluja tai mitä tahansa. 

Subjektiivisuus perustuu siihen, että olen tarkkaillut elämän ilmiöitä ja ollut monessa mukana; ” 50 osoitetta, 50 työpaikkaa ja satoja tavattuja ihmisiä”. Näistä kokemuksista pitäisi tarinoita riittää. 

En ole pahemmin sensuroinut itseäni, joten omia sanojani on päästy käyttämään toisissa yhteyksissä sujuvasti myös itseäni vastaan. Sellaisen riskin tässä ottaa, jos ei halua olla hajuton eikä mauton, kolhuja ja pettymyksiäkin tulee.

Oli tietenkin iso pettymys se, että rivini hyllytettiin lehdestä jo seitsemän kuukautta ennen vaaleja. Lippulaivani upposi ja söi yleistä kirjoitusmotivaatiotani. Mutta pettymyksissä piehtaroinnin sijaan pitää miettiä, mitä hyvää tästä voi poikia toisaalla.   

Jo lapsena pitäisi oppia pettymään sopivina annoksina. Olen aiemmin kehunut onnellisella lapsuudellani, johon ei kuulunut minkäänlaisia pettymyksiä, koska olin aina tyytyväinen, vähäänkin. Tästä onnellisuuden harhassa elämisestä johtuen pettymykset ja tappiot yllättävät minut vieläkin.    

Isoimmat pettymykset ovat ajoittuneet nykyisin syksyyn tai sitten mielialanmuutokset ovat alkaneet tavoittaa minutkin. Tästä ei voi vetää johtopäätöksiä, koska monet suurimmista iloistakin ovat ajoittuneet syksyyn. Kuten molemmat avioliittoot johtaneet seurustelut, tai itselleni merkittävät Irlantiin ja Ilomantsiin muuttoni.

Olen saanut täälläkin reilun kolmen vuoden aikana toteuttaa itseäni monella rintamalla, eikä pysähtymisen merkkejä ole ilmassa vieläkään. Näitä liikehdintöjäni pääsette nyt seuraamaan.Onhan tässä tulossa pian puolivuosisataa täyteen, eduskuntavaalit, siskontytölle luvattu Japanin matka ja toivottavasti yritystoiminnan käynistyminenkin, kaikki pelkästään kevään aikana. Nähdään!
Kari Rissanen