Joku ”omista” sanoi minulle, että keskityn ”politikoinnissani” liian kapeaan alaan, kun painotan niin paljon luontoa ja sen suojelua. Sitä varten on kuulemma Suomen Luonnonsuojelijat järjestö.
Minä väitän, että luonto on laajin mahdollinen kaukaa viisas poliittinen aihe Pohjois-Karjalassa. Se mikä täällä on liian kapeaa on vihreiden kannatus, ja juuri sen leviämiseen haluan olla omalla tavallani vaikuttamassa, ja näen, että luonto, jos joku, on se avain, jolla se on mahdollista.
Kun vihreä yrittää puhua ”tavalliselle kansalle” niin häntä ei juuri kuunnella, vaikka kuinka olisi asiaa. Viikolla julkaistu selvitys siitä, että kolmannes kansasta ei tunne edes hallituspuolueita kertoo paljon siitä, miten vähän yhteisten asioiden hoito kansaa kiinnostaa.
Jos suurimmatkaan poliittiset raamit eivät ole kansalle selkeät, ei yksityiskohdillakaan ole silloin mitään merkitystä. Voidaan huutaa tuuleen perustuloa, 6+6+6 vanhempainvapaita, suvaitsevaisuutta, vaalirahasotkuissa ryvettymättömyyttä, ydinvoiman vastaisuutta, ohi menee kaikki.
Tämä ei suinkaan ole vain vihreiden ongelma, vaan samaa käsittämätöntä mössöä on kaikkien puolueiden sanoma suurelle osalle "tavallista kansaa”. Kun tiedetään, että ne jotka hallituksensa tuntevat, tietävät yleensä myös ketä äänestävät, ja ne jotka eivät tunne, eivät välitä koko politiikasta, eivätkä näe mitään syytä kuunnella ”omaa etuaan ajavia polikoita”.
Näissä ”tietämättömissä” tai oikeammin politiikasta kiinnostumattomissa on kuitenkin se potentiaalinen muutosvoima, jos missä, joka voi muuttaa poliittisia voimasuhteita. Samainen selvitys osoittaa, että poikkeuksellisesti yksi puolue, joka pitää nykyisin mainita joka käänteessä, on jo saanut juuri tätä ryhmää puolelleen, sillä juuri heidän kannattajissa oli kaikkein eniten epätietoisuutta esimerkiksi hallituksen kokoonpanosta.
Mutta niin järjenvastaiselta kuin ajatus tuntuukin, niin juuri tämä ”tietämättömien” ryhmä on se jokaisen puolueen yhteinen reservi, joka pitäisi kasvua saadakseen herätellä omalle puolelle, tai paremminkin saada heidät ymmärtämään, että me olemme heidän puolellaan, mutta sitä ei taideta tehdä millään lippusilla lappusilla, ei toripuheilla eikä mielipide- tai blogikirjoituksilla.
Heidän kanssaan pitää löytää se pienin yhteinen tekijä ja mielenkiinnon kohde ja minusta se on meidän jokaisen oma koti ja aistiemme piirissä oleva ympäristömme. Mutta se ei avaudu puhumalla tälle joukolle luonnon tai ympäristön suojelusta, sillä ne ovat kirosanoja siinä missä vihreäkin.
Heiltä pitää kysyä suoraan, haluaisivatko he itse asua uraanikaivoksen naapurissa? Haluaisivatko he että heidän tonttinsa rajoittuu hakkuuaukioraiskioon? Haluasivatko he, että heidän lakkasuonsa tai uimarantansa on Vapon turpeennoston pilaamat? Kukaan ei tätä halua.
Näitä asioita ”tavallinen kansakin” vastustaa. Kun he itse oma-aloitteisesti oivaltavat, että vihreät on ainoa puolue, joka taistelee näiden samojen itselle tärkeiden asioiden puolesta, niin silloin me vihreät olemme löytäneet avaimen ja yhteyden tavallisen kansan sieluun. Silloin meitä voidaan kuunnella muissakin tärkeissä asioissa ja voimme edetä muissakin yhteisiksi paljastuvissa tavoitteissamme.
Luonto ei suinkaan ole poliittisesti kapea aihe, vaan kaiken alku ja juuri täällä luonnon kauniissa Pohjois-Karjalassa. Pitäkäämme siitä hyvää huolta niin kuin toisistammekin.
Kari Rissanen
Kansanedustajaehdokas numero 57, Pohjois-Karjalan Vihreät
Suomen Luonnonsuojeluliiton jäsen
Ilomantsin Luonnonystävien hallituksen jäsen
