Kello on neljä, aurinko on ajat sitten noussut. Minunkin pitää kohta nousta, vaikken ole vielä laskeutunutkaan. 20.-21. elokuuta järjestettävän Blueberry Hill Blues & Jazz Festival asioiden kimpussa olen ollut All day and all of the night, kuten Ray Davis sen osuvasti asetti.
Olen päivittänyt itseäni muutenkin monella tavalla ja monella rintamalla, mutta blogitekstiini saakka en ole aikoihin päässyt. Ensin odottelinkin myrskyn tyyntymistä vesilasissa ja sitten oli vain muuta tekemistä. Minulla aina on. Onhan mottoni edelleenkin: toissijainen on ensisijaista. Ja kaikki on ok.
Tänä kesänä en ole kesätoimittajana, kuten kolmena edellisenä kesänä. Avustan lehteä tilaisuuden tullen, periaatteessa kun itselleni sopii, mutta käytännössä, kun kysytään, joustavasti siis. Tämä sopii minulle mainioisti. Kenties aion olla hieman aloitteellisempikin taas. Keväällä elin poikkeusaikoja monin tavoin.
Politikoinnista ei jäänyt hyvää jälkimakua. Ehkä tämä on jo lähellä niitä asioita, joita voisi katua, mutta siihenkään en suostu. Olen yhtä kokemusta rikkaampi ja on oikeus varsinkin esittää mielipiteitään, kun on itse yrittänyt olla vaikuttamassa politiikan suuntaan.
Ehkä se oli jopa turhauttavaa, varsinkin kun tulos valtakunnallisesti ja läänin tasolla oli mitä oli. Hirveä meuhkaamista ja vähien rahojen tuhlaamista ihan turhan takia, kun merkitystä on kuitenkin vain lopputuloksella, eikä sillä mitä on sanonut tai mihin pyrkinyt tai miksi on lähtenyt mukaan. Vain tulos muistetaan, ja vain voittajiin saakka. Niitä ei ollut paljon.
Kun alkaa jonkun kanssa väitellä julkisuudessa, kumpikin voi vain hävitä, vaikka kumpikin olisi oikeassa. Me tunteeton kansa suhtaudumme erittäin vakavasti ja suurella tunteella itseemme. Pyhiä arvoja, itseä ja omia ajatuksia ei sovi kenenkään kyseenalaistaa eikä pilkata. Totta kai puhun myös itsestäni.
Suurien synttäreiden jälkeen on olaltani löytynyt yhä useampi harmaa hius. Polvet eivät meinaa taipua rappusissa ja olkapäät, hartiat, niskanseutu on edelleen jumissa, vaikka niitä hierottaisi ympäri vuoden viikoittain.
Kyllä ihmisten geenit ovat sitten erilaisia. Minulla on sentään urheilutausta, mutta kyllä niitä ikäisiäni liikunnanvihaajia löntystää jo turhan usein vastaan keskussairaalan käytävillä rollaattoreiden kanssa. Elämän nousu ja tuho, lyhyt oppimäärä. Eikä tilanne tämän coca-cola-hampurilais-nettisukupolven kohdalla tule tulevaisuudessa olemaan ainakaan parempi.
Elämä muodostuu riittävästä tai sopivasta määrästä maan auringon kiertämisiä, kuunkiertoja ja tähdenlentoja.
Kari Rissanen 7.6. klo 4.54
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti