Taloudellisempiirinen ihmiskokeeni jatkuu mielenkiintoisissa merkeissä. Sain juuri verottajalta postia, että osanani on maksaa syksyllä jäännösveroa hieman päälle 180 euroa. Se on ok, ja odotettavissakin, koska viime vuoden verokorttini oli laskettu etuuksien mukaan ja loppuvuodesta tein jonkin aikaa palkkatöitä. Luulen tosin jo menettäneeni tuon vastaavan summan tai enemmänkin, koska palkkani maksettiin yhdessä erässä, vaikka se olisi oikeasti kuulunut kolmen eri kuukauden maksujaksoon. Sen sijaan, että kolmelta kuukaudelta olisi vähennetty suojaosuuteni, nyt kertamaksulla isommaksi muodostunut palkka oletettavastikin vähensi kokonaistuloani. Ehkä näin kävi, en tiedä, kun en osaa laskea. Ehkä vain lietson asiaa suotta, että hävisin tässä jo kerran ja nyt saan siitä vielä lisärangaistuksen jäännösveron muodossa. Joka tapauksessa minä olen ihan iloinen veronmaksaja ja samoin otan yhtä iloisesti vastaan kaiken saamani tuenkin, silloin kun sitä todella tarvitsen.
Verottajan lisäksi sain postia myös Kelalta, missä se ilmoitti
maksavansa minulle toimeentulotukea maalis- ja huhtikuulle yhteensä
pullakahvien verran vajaat 200 euroa. Siis jonkinlainen etupainotteinen rahan
vaihtokauppa. Tarpeen tämä olikin sillä maaliskuun alussa saamastani 880
nettopäivärahasta vuokra vesineen vei 820 euroa. Kela oli kanssani yhtä mieltä,
että jäljelle jäävä 60 euroa sekä reilun 250 euron asumistuki ei tässä kuussa
riitä elämiseeni sekä puhelinoperaattorin ja vakuutusyhtiön laskujen
maksamiseen. Yhteiskunnallinen suojaverkko toimii, mutta vain perustarpeisiin.
Toki minulla on muitakin isompia maksuja, vuokravakuudesta
syntynyttä yksityistä velkaa, sekä ikuisesti edessäni vyöryvä, elämisen
kuluista syntynyt Visalasku, joka kasvoi jälleen satasella jouduttuani ostamaan
uuden ulkoisen muistin kesken kaiken kuolleen lisämuistin tilalle. Useiden
vuosikymmenien aikaiset luovuustyöni eivät voi olla vain yhden tallentimen
takana. Tiedän jo, että niistä hävisi melkoinen osa, vaikka aloin vasta
vertailla tikuilta, koneelta ja oman muistini kätköistä löytyviä tiedostoja. Jos saisin lyhennettyä visalaskua hieman
enemmän, voisin jonain päivänä korjuuttaa myös pitkään rikkoontuneena olleen
kitaravahvistimeni. Tietokoneenikin on yli 10 vuotta vanha ja tulostin vetää
viimeisiään.
Ei auta kuin sinnitellä ja nauttia nykyisestä elintasosta
siihen saakka, kunnes Kokoomus alkaa kehitellä kavennuksia tähän ah niin hulppeaan
elintasooni. Ehkä sitä keppiä ja porkkanaa voisi tarjota vaihteeksi työnantajalle
siitä, että he työllistäisivät ja maksaisivat työstä myös sellaista palkkaa,
että sillä työntekijä voisi elää ilman tukia. Tai kenties Kokoomus yllättää ja
kaivaa naftaliinista entisen puheenjohtajansa Ilkka Suomisen idean kansalaispalkasta.
Sillä saataisiin raha kiertämään ja sen ääntähän siellä ymmärretään. Minäkin köyhäilijä
laittaisin kaikki rahat kiertoon heti, jos minulla olisi sitä enemmän. Se
palvelisi yhteiskuntaa enemmän, kuin tämä pennin venytys, missä edes
välttämättömään ei ole rahaa. Miettikääpä sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti