Synttäreiden syleilystä
Olen viettänyt viikon hiljaiseloa, koska viime viikonloppuinen tapahtuma, missä juhlittiin puolivuosisataista vaellustani maapallolla ylitti kaikki etukäteistoiveeni ja –ajatteluni.
Vieläkin liitelen ja ihmettelen nöyränä, onnellisena kiitollisena saamaani huomiota. Kyllä tällainen juhla kannattaa kerran elämässään järjestää ja kokea.
Sai kerrankin rehellisellä pelillä olla kaiken huomion keskipisteenä ilman mitään vaatimattomuuden elkeitä. Tuskin Pohjois-Korean johtajalla Kim Jong-ililläkään on tällaista joka päivä!
Ihmiset tekevät juhlan, ne erivuosikymmeninä vastaani tulleet sukulaiset ja ystävät maustoivat kokonaisuuden, josta kaikki nauttivat ja olivat tyytyväisiä. Nämä ihmiset tekevät minusta rikkaan miehen.
Miten mukava on kuulla jälkikäteen, kun ystävät kehuvat minulle itselleen ennestään tuntemattomia ystäviäni. Nyt moni tarinoitteni ihmisistä antoi ja sai kasvot ystävieni parissa.
Laitoin kutsuja runsaskätisesti, sillä tiedän, että Ilomantsiin on kaikkialta hyvin pitkä ja vaivalloinen matka. Tänne pitää todella tulla asiakseen. Olimme varautuneet 50 tervetuliaismaljaan, mutta jouduimme kaatamaan parikymmentä lisää.
Myöhemmin illalla paikalle tuli vielä ainakin kolmisenkymmentä ihmistä lisää, sillä olihan tilaisuus ensimmäisen puolentoistatunnin yksityisempää, joskin avoin ovista hetkeä lukuunottamatta yleinen Blueberry Hill Klubi-ilta.
Periaatteeni on aina, että niiden kanssa juhlitaan ja ollaan, jotka ovat paikalla. Jossittelua sen ja sen paikalla olosta en harrasta. Nautin täysillä niiden seurasta, jotka ovat läsnä. Joskin omaan levottomaan tapaani, vain hetken paikallaan pysyen…
Halusin pitää huolen myös siitä, ettei kukaan toisilleen esittelemäni ihminen ollut titteli tai hänen tekemänsä työ, vaan ihminen ja yksilö itse.
Kaikki pönötys ja tärkeily loisti poissaolollaan ja juhlakalukin saatettiin verbaalisen häpeän kohteeksi aina tilaisuuden tultua. Tällaisesta juhlasta ei saa uusintaa, tämä on ainutkertainen tapahtuma.
Vielä aamun valjettua yli puolenkymmentä toisilleen suurimmaksi osaksi tuntematonta ihmistä jatkoi muina miehinä ja naisina keskinäistä jutusteluaan.
Suuret kiitokset kaikille teoin, sanoin, ajatuksin mukana olleille! Esiintyjille, henkilökunnalle, vieraille läheltä ja kaukaa. Ja kiitokset lahjasta ja uudesta harrastuksesta: Tenori saksofonista!
Kari Rissanen
