torstai 11. kesäkuuta 2015

Insinöörin kylmä ja laskelmoiva sydän - yleistävä provokaatio

Puuttuuko insinööriltä oikeasti sydän, vai mistä heidän ammattikunnassaan on kysymys? Kun valtion johtaja pyytää insinööriä rakentamaan vähän tehokkaampia aseita kuin vihollisella on, niin insinöörihän on tikkana valmis.

  - Pitäisi saada sellainen kunnolla posahtava atomipommi.
  - Onnistuu, mihinkäs käyttöön sitä tarvitaan?
  - No tappamiseenhan sitä pommia tarvitaan.
  - Mitenkä paljon pitäisi tappaa?
  - Sellaisen suurkaupungin asukkaineen kun lyö sileäksi, niin hyvä tulee.
  - Hoituu.

 Elokuussa insinöörit voivat viettää 70-vuotisjuhlia Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettujen atomipommien kunniaksi. Niillä saatiin hengiltä noin 130 000 ihmistä ja jälkivaikutukset ovat olleet myös hirmuiset. Lisäksi palopommeilla otettiin päiviltä arviolta puolimiljoonaa japanilaista.

Eihän siinä tietysti muusta ollut kysymys kuin siitä, että siinä insinööri teki vain työtänsä palkkansa eteen.

En tiedä, josko insinöörit tarvitsevat edes toimeksiantajaa töilleen, vai ovatko heidän työnsä tulokset jonkinlaisia sormi- ja aivoharjoituksia, joita he lykkäävät eteenpäin vallanpitäjille.

  - Tässä olisi tällainen laite.
  - Mitäs sillä tehdään?
  - Vaikka mitä, mutta kun ennen sen tekemiseen tarvittiin kymmenen ihmistä, niin tällä homma hoituu yhdellä ihmisellä.
  - Kuulostaa hyvältä.
  - Siinä säästää pitkän sentin palkkakuluissakin.
  - Kuulostaa perhanan hyvältä. Tuollainen laite tarvitaan, ilman muuta.

Sitten tekopyhät hurskastelijat pannaan julkisesti ihmettelemään, kun on tätä työttömyyttä ja yhtä lailla sitä kun ei työ kelpaa. Oletusarvona on, että kaikilla pitäisi olla asioista samanlainen insinöörin ajattelutapa.

Että niiden nappuloiden käytön ja näytön sanoman pitäisi olla selvää niin koulupudokkaille, työstään eläkeiän aattona pois potkaistulle kuin hitaammin ajattelevalla kansalaiselle tuosta vain.

Insinööritkö meillä määrittelevät aivokapasiteettimme perustason ja elämisemme normit?

Insinöörien toimien seurauksena me olemme vieraantuneet toisistamme ja me olemme nyt kansa, joka tuijottaa näyttöpäätettä tai televisiota aamusta iltaan.

Ihminen seurustelee älypuhelimen kanssa koko valveillaoloaikansa ja inhimilliset kontaktit hupenevat ohimeneviksi yhteystietojen vaihtamiseksi.

Insinöörien koulutus pitäisi kieltää vuosikausiksi, sillä insinöörit ovat kaiken pahan alku tässä maailmassa. He ovat kehittäneet kehittämästä päästyään uutta turhaketta maailmaan ja markkinamiehet ja lobbarit myyvät nämä tuotteet yhteiskunnan päättäjille ja kansan kiusaksi.

Nyt meillä on sitten pääministerinäkin insinööri. Herättää luottamusta... Nytkö pitäisi ruveta lähtökohtaisesti uskomaan, että politiikan teko Suomessa muuttuu lähtökohdiltaan humaaniksi ja inhimilliseksi?

 Milloin me saammekaan sen sirun nahkamme