keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

24/7/52 nyt!

Minulla ei ole tapana potea alavireyttä ja tässä uudessa ympäristössäni olen potetun harvinaisen vähän myös yläkireyttä, joten sellaisista merkkejä saadessani vaistoni käskee ottaa ne tosissaan. Olen "aina saarnannut", että hyvinvointini muodostuu neljästä pilarista: Työelämä, harrastukset, asuminen ja ihmissuhteet.

Jos yksi niistä alkaa heilahdella, se ei ole vielä kriittistä, mutta jos kaksi, niin pian heiluu yleensä loputkin. Pienikin tyytymättömyys lietsoo minussa lisää tyytymättömyyttä, kunnes olen valmis muutokseen.

Joskus niiden muutosten käytäntöönpanoa voi joutua odottamaan jonkin aikaa, muttei koskaan loputtomiin. Korjausliikkeiden aika tulee ennen pitkää. Mutta nyt ei ilmeisesti heilu mikään pilareista, vaan maaperä niiden ympärillä.

En tiedä kertooko se siitä, että minun perusasenteillani, käsittämälläni onnellisen elämän rakenteilla ei tässä hetkessä pärjää; tarvitaan jotain muuta.

Arkeni tarkastelu paljastaa, että kun olen jälleen heilunut koko vuoden tauotta kahden yhdistyksen puheenjohtajana, avustanut kahta paikallislehteä, ja yrittänyt viedä samaan aikaan eteenpäin muuta teatteri- ja musiikkitoimintaani, ja pitänyt yllä sosiaalista elämääni, niin alan tuntea pieniä väsymyksen merkkejä.

Vaikka elän harvinaisen itsekästä ja oman navan ympärillä pyörivää elämää, koen että liian paljon ajastani menee siitä huolimatta yhteisen hyvän tekemiseen. Ainakin 80 prosenttia tekemisistäni on tuloatuottamatonta touhuamista. Suurin osa omista mieluisista harrastuksistani jää kokonaan tällaisten touhujen jalkoihin.

Tänä syksynä tämän asian on muututtava. Alkaa käydä raskaaksi elää vuosikymmeniä negatiivisessa taloudessa, maksaa laskunsa ja hoitaa muutenkin asiansa kunniakkaasti, mutta kuluttavasti, kun koskaan ei ole lomaa, ja menoja on koko ajan tuloja enemmän.

Kun tekee kirjoitustyötä työkseen, vaikka vain juuri ja juuri riittävästi, syö se silti pahoin omaa luovaa kirjoittamista. Kun joutuu miettimään markkinointikikkoja talouden turvaamiseksi teatteri- ja musiikkiyhdistykselle, syö se puolestaan pahoin oman talouden järkevöittämisajatuksia.  Kaikkeen ei riitä energia eikä mielenkiinto.

Sama tunne, kuin yrittäjänä toimiessa ja kädestä suuhun eläessäni. Mutta ensin siitä kädestä piti ruokkia sinua rahoittanut pankki, sitten vakuutusyhtiö, sitten verottaja, ja kun tuli oma vuoro, jaettavaa ei enää ollut. Tämänkin olen neljä kertaa jo kokenut, eikä se rohkaise mieliteoistani huolimatta yrittämään enää. Jos et perusta yritystäsi jatkuvaan kasvuun ja voitontekemiseen, et pärjää. Jos tavoittelet vain itsenäisyyttä ja omillasi ja vähällä pärjäämistä, tulet saman tien lainsuojattomaksi. 

Minusta alkaa vähitellen tuntua, että alan keskittyä vain sellaiseen tekemiseen, missä ei tarvitse ajatella euroja ollenkaan. Alan tehdä asioita ilman sentinkään sijoitusta markkinointiin. Ilman tulosvastuuta, ilman budjettia, jopa ilman minkäänlaista tavoitetta edes tavoittaa ketään.

Kunhan vain teen mitä teen ja olen tyytyväinen  ja onnellinen. Alan pyörittää työkseni itseäni, 24/7/52. Siinä minulle tulevaisuuden tavoitetta.