Teatteri

Vuoriston kaunotar juhlanäytelmästä tuli pieni hitti!

Martin McDonaghin Vuoriston kaunotar näytelmän ensi-ilta oli 11.2.2023, sitä esitettiin 14 kertaa, ja se keräsi himpun verran yli 500 katsojaa, eli rikkoi Kultsan maagisen rajan. Teatterissa on 40 hengen katsomo ja yksi 15 esityksestä jouduttiin peruuttamaan sairaustapauksen takia.

Näytelmä oli itselleni viivästynyt 30-vuotisjuhlaohjaus ja Magin roolin tehneelle Teija Kotka-Pulkkiselle 40-vuotisjuhlanäytelmä teatterin lavalla. Koen itse, että tämä oli parasta mitä olen teatterissa saanut aikaiseksi. Kiitän siitä Teijan lisäksi Siina Mäenpäätä, Lari Ylöstä ja Jarmo Puolakkaa, jonka kanssa yhteistyö alkoi jo reilut 30 vuotta sitten. Haluan antaa erityiskiitokset lavastaja Maie Mei'lle, joka toteutti lavalle loistavalla tavalla visioni irlantilaisesta huoneesta. Ja kiitos Pauliina, Cristina, Terho, Petri, Esa, Tikku ja Helsinki Harps Folk Group ja kaikki muut asiaa edistäneet!  

 Onnistuimme siis erinomaisesti ja palaute oli sen mukaista. Tässä yksi niistä: --- Upea kokemus. Oskareita, Venloja, Jusseja olisi elokuvarooleista tippunut! Rytmitys, ajoitukset, katseen siirrot, tunnetilojen vaihtelut oivaltavan tarkkavainuisesti toteutettu! Hiljaiset hetket kantoivat komeasti. Lavastus, radion käyttö... toi autentisuutta. Katsojana tunsi olevansa juuri heillä "kylässä"---. 

Ja tässä muutama kommentti somesta lisää: Mitä tästä nyt voi tunnekuohun vallassa sanoa? Erinomainen ja hurja tarina, huikea työryhmä, upea lavastus ja kerrassaan kaikki kohillaan. En oo koskaan käynyt Irlannissa, mutta nyt olen. Suosittelen menemään lippukaupoille ja hankkimaan lippusi heti! Kiitos Kari, Teija, Siina, Lari ja Jamppa tästä teatterielämyksestä!

Suosittelen. Todella tasokas esitys kaikkinensa. Ohjaus, miljöö, näyttelijät ja teksti kulkivat käsi kädessä koko esityksen läpi.

--- Hurja suhteen kehittely saa katsojan haukkomaan henkeään. Siina Mäenpää vetää Maureen-tyttären roolin vimmalla ja voimalla.

Se on huikee!! Kannattaa mennä!!!  &  Ei kannata missata!  &  Ihan hiton upee!! Järkyttyneessä mielentilassa lähti kotiin

Kiitos Kari ja työryhmä. Teitte yhdessä jotakin SUURTA. 

Kuvat alla: Jussi Vehkasalo, Pauliina Alanko (3), Kari Rissanen

Teatterin tekemisen sietämätön vetovoima

Jo ennen Helsinkiin muuttoani ohjasin maaliskuuksi 2022 lyhytnäytelmäni Persona non grata, joka oli yksi kuudesta teatteri Kultsan lyhytnäytelmistä. Niiden kirjoittaminen aloitettiin jo syksyllä 2019, mutta korona aiheutti niiden julkituomiseen monta viivytystä. Syksyksi 2022 johtokunta hyväksyi ohjattavakseni Martin McDonaghini Vuoriston kaunotar näytelmän, jonka ensi-ilta on 11.2.2012. Näytelmä on itselleni eräänlainen viivästynyt 30-vuotisohjaus, sillä ensimmäisen ohjaukseni tein perustamalleni Euroosio teatterille syksyllä 1990. 

Paikka löytyi Sulkavaltakin

Muutimme Sulkavalle 15.10.2021, ja olin mukana Kaartilankosken näytelmäpiirin kesäteatteriesityksen harjoituksissa jo 22.10. Tuomo Salmelan johtamalle ryhmällä oli juuri tullutkin yhden näyttelijän tarve. Tekeminen oli hyvin harrastajamaista, mutta erittäin hyvähenkistä ja innokasta ja harmitti jättää heidät "pulaan", kun muutin yhtä äkkiä huhtikuun lopulla Helsinkiin. 

Sysmä otti uuden tekijän hyvin vastaan

Kesällä 2018 muutin Sysmään ja syksyllä menin mukaan Kuurina teatterin toimintaan. Teimme kesäksi 2019 musiikkinäytelmän Auringon lapset, jossa minulla oli useita rooleja. Ilmeisesti tein hommani ihan hyvin, kun minun ohjattavakseni luotettiin seuraavan kesän näytelmä. Käsikirjoittamaani Elämän molski näytelmää harjoiteltiin 13.3.2020 hallituksen julistamaan valmiuslakiin saakka. Kun homma keskeytyi, muutin kuukautta myöhemmin pois Sysmästä, eikä asiaan enää palattu. 

Paluu Kultsaan kymmenen vuoden jälkeen

Syksyllä 2017 palasin Helsinkiin ja Teatteri Kultsan riveihin 10 vuoden tauon jälkeen! 
Alkuvuodesta 2018 esiinnyin Tabu  näytelmässämme, sekä kesällä yhdellä ostetulla sketsikeikalla Kultsan kolmikossa. Kirjoitin jo uutta näytelmää tarjotakseni sitä ohjelmistoon, mutta sitten tuli taas tämä muutto... 

Toistaiseksi "urani" Kontiolahden Kanavateatteri on päättynyt poismuuttoni myötä, ensin Portugaliin ja sitten Helsinkiin. Kiitän kun sain olla mukana mukavassa yhteisössä neljän vuoden ajan. Toivotan kavereille hyvää jatkoa tulevissa kuvioissa!

Editoin muuttoni jälkeen otsikoksi pelkän Teatterin Kanavateatterin sijaan. Siksi tässä ei ole ennen vuotta 2013 tekemiäni teatteriin liittyviä juttuja. Ehkä lisään ne tämän hännille joskus. 


2016:
Toivo Pekkala & Tiina Markkanen: Tukkijoella. 

Ups vaan, on jäänyt tämä sivu joksikin aikaa päivittämättä... Kesällä 2015 tehtiin siis alun perin Toivo Pekkalan kirjoittama Tukkijoella, jonka Tiina Markkanen dramatisoi ja Kai Paavilainen ohjasi ja menipä myös koreografiat samaan perheeseen, kun liikeilmaisua meille ohjasi Liina-Maija Paavilainen. Samoissa merkeissä jatketaan myös kesä 2016. Ensi-ilta on 28.6. ja esitykset ovat aina ti ja to klo 19 ja su kello 15 aina 17.7. asti. Viime kesänä meidät näki 3121 katsojaa.

Kuvat: Jenna-Maaria Kuronen

Päätin oman kaksivuotisen puheenjohtajakauteni vuoden 2014 loppuun. Puheenjohtajana jatkaa Timo Parkkonen.


2014: 
Antero Alpola: Kankkulan kaivon katveessa. 
Ohjaus: Sinikka Tossavainen

Ilmoituksen kuva:
Pentti Piironen

Kuva: Mona Hormia

2013: 
Martin McDonagh: Inishmaanin rampa
Ohjaus: Eija Jalkanen

Juliste:
Iiris Vehviläinen

Kuva: Arttu Kokkonen

Kun Rissasen Kari Kanavateatterin johtoon valittiin...

Jo ennen kuin olin saanut minkäänlaista päähänpistoa elokuiseen muuttooni Enon Sarvinkiin, ajattelin mielessäni tarjoutua Kontiolahden Kanavateatterin kesäteatteriin. Heti Enoon muutettuani soitin puheenjohtaja Mauno Sorsalle, ja hän pyysi minua esittäytymään yhdistyksen syyskokoukseen.

Enpä olisi arvannut, että lähden sieltä kokouksesta tulevan vuoden puheenjohtajana. Kommentoi kyllä ehdosta heti, että "älkää nyt viitsikö", mutta kun uutta verta näytettiin haluavan, niin ainahan minä olen valmis haasteisiin tarttumaan. Melkoisen ennakkoluulotonta porukkaa nuo kanavateatterilaiset!

Puheenjohtaja oli jo sopinut tulevan kesän ohjaajaksi Eija Jalkasen. Ensimmäiset viikonloppuharjoitukset pidettiin helmi- ja maaliskuussa. Toukokuussa mentiin kanavalle. Ensi-ilta oli 30. kesäkuuta ja viimeinen esitys 25. heinäkuuta.

Kunta oli myöntänyt määrärahaa katettuun katsomoon, mutta sopivan vähän, ettei sillä sitä saanut. Kun kunnanhallitus äänesti yksimielisesti lisärahoitusta vastaan, mentiin tämäkin kesä kiskoilla, mistä ohjaaja ei ollut yhtään pahoillaan. 

Tapahtuipa siten puheenjohtajuuskaudellani, että teatteri saavutti kenties historiansa vähiten katsojia! Olin esitellyt hallitukselle luettavaksi maailmankuulun Martin McDonaghin Ihishmaanin rampa -näytelmän, joka myös valittiin. Päätös oli kollektiivinen, ja ohjaaja ja näyttelijät siitä alkuhämmästyksensä jälkeen innoistuivat, mutta silti, tunnen tapahtuneesta taloudellisesta flopista vastuuta, mutta en syyllisyyttä. Taiteellisesti meillä ei ole mitään hävettävää!

Teatterimme ja näytelmämme sai varmasti enemmän huomiota kuin yksikään muu teatteri / näytelmä maakunnassa. Saimme positiiviset arvioinnit niin Karjalaisesta, Viikko Pohjois-Karjalasta, Pielisjokiseudusta kuin Pogostan Sanomista. 

Kesä-Pokkari ja -Piekkari esittelivät näytelmämme, ja Kägi ja Heili esittelivät koko maakunnallisen kesäteatteritarjonnan meidän ollessa jutun kärkenä. Lisäksi Karjalainen kirjoitti jo talvella teatterin uusista tuulista. Kaikella tällä saavutetulla julkisuudella ei ollut siis mitään merkitystä!

Kaikesta tästä positiivisesta julkisuudesta ja hyvin pitkälle pääosin hyvin myönteisestä katsojapalautteesta huolimatta saimme alle 1700 katsojaa!

Me emme tavoittaneet enemmistöä, jolla on selvä käsitys siitä, mitä suomalainen kesäteatteri on, Mutta me tavoitimme paljon sitä vähemmistöä, joka on jo pitkälti perinteiseen kesäteatteriin kyllästynyt. Tätähän voisi sanoa sen yleisön palvelemiseksi, joka nykyisin jätetään pääosin huomiotta, eikö totta.  :) 

Mutta rehellisesti sanoen, en ymmärrä miksi samoja "Hunttalan Matti osti Mooseksen perinnöllä Kätkäläiseltä tulitikut" -näytelmiä kierrätetään teattereissa vuodesta toiseen. Eikö katsoja oikeasti kyllästy? Eikö sinne katsojakokemuksen sekaan mahtuisi välillä jotain muutakin? 

Senhän tässä oppi, ettei katsojan kurssia voi muuttaa. Se meneen minne menee. Siitä huolimatta uskon, että jotkut muutkin teatterit tulevat lähitulevaisuudessa kokeilemaan rajojaan. En hyväksy millään ajatusta, että teatterin tekemisen tarkoitus on pelkästään se, että saadaan ohjaajan palkka maksettua. Teatterin tekemisen pitää uskaltaa olla kokeilevaa, siinä pitää uskaltaa ottaa näkemyksellisiä riskejä, ja ennen kaikkea pitää uskaltaa kulkea omia polkujaan. 

Jos ja kun en näytä oppineen mitään tästä kesästä, niin suosittelen, että tulevalle juhlavuodelle vaihdetaan jälleen puheenjohtajaa. Minä hieman jo väsähdinkin tänä kesänä jatkuvaan markkinointiin ja rahan ajatteluun, kun sitä piti tehdä Kanavateatterin lisäksi myös johtamani Blueberry Hill yhdistyksen puolesta. 

Stressiä lisää, että samaan aikaan jää omat tulot hankkimatta, kun harrastukset syövät freelancerin vähäisenkin työajan, ja syksyllä viimeistään tämä tulottomuus kostautuu ja rahaa joutuu ajattelemaan entistä kiivaammin!

Teen mielelläni lisää rooleja, tämän kesäinen oli vasta kolmas kesäteatterin lavalla sitten vuoden 1995. Enemmän olen tehnyt huoneteatteria, vuodesta 1990 lähtien, pääosin ohjaajana ja käsikirjoittajana. Syksyllä 11.9.-27.11. alkaa Seutuopistossa uutena vetämäni Jakokosken näytelmäryhmä Jakokosken koululla, Holoppalantien 2:ssa. Siellä saan ja saamme halutessamme kokeilla turvallisesti vaihtoehtoisemmankin teatterin tekemistä. 

Tavoitteena puheenjohtajana minulla on rakentaa Kontiolahden Kanavateatterille talviaikaista tuotantoa, jonne mahtuvat yhtä aikaa teatterikärpäsen puremat hevijuuserit, ja ne vanhat jäset, jotka eivät ehdi kesällä mukaan. Erityisesti se toimisi matalakynnyksisenä sisäänajopaikkana niille näyttelemisestä ja kesäteatterin tekemistä kiinnostuneille, joilla mielellään olisi jo jonkinlaista kokemusta tai edes ajatusta teatterin tekemisestä.   

31.7.2013 klo 21.45
Kari Rissanen