Hyödyllisten idioottien aika
Meillä on ”koulupakko”,
meillä on ”pakkoruotsi” ja käytännössä meillä on myös pakkomatematiikka, sillä todistuksessa
sen painoarvo mihinkään muuhun numeroon verrattuna on niin massiivinen, ettei
juuri minkään opinahjon ovi avaudu ilman matematiikkaa. Seuraavaksi meidän
pitää kehittää pakkolukeminen. Ainakin me alamme olla sen pakon edessä, että
jotain meidän yhteiskuntamme ja koululaitoksellemme pitää sille tehdä, sillä koulun opetuksilla ja
elämällä jota todellisuudessa elämme alkaa olla yhä vähemmän yhteistä.
Moni elää jo siinä
harhassa, ettei koulutusta tarvitse ollenkaan, koska minäksi voi tulla ilman
kouluakin. Minä olen minä enkä muuta tarvitse, no – älypuhelimen, mutta en muuta.
No – myös sen ringin ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa naamakuvia ja TikTok
vinkkejä. Pitää pysyä mukana, pitää pystyä puhumaan samaa kieltä, ymmärtämään
samoja pääosin merkityksettömiä asioita, ja niin ainoastaan niillä on merkitystä,
ei oikealla tiedolla tai yleissivistyksellä. Koulun ja vanhempien sijaan nuoria
kasvattaa valikoiden tietävät tai tietämättömät agitaattorit tai yhteen asiaan
keskittyvät fakki-idiootit. Onko yhteiskunta, koulu tai vanhemmat käyneet tietoisesti
vastahyökkäykseen näitä asioita vastaan? Ei. Minkä ääressä nuoret ja nuoret
aikuiset viettävät eniten aikaa? Älylaitteidensa ja sen avulla oman ja kaverien
naamakuvien kanssa. Ehkä joku perinteinen TV-sarja vielä koukuttaa, mutta sekin
enemmän älylaitteen kuin televisiolaitteen kautta. Pitäisikö olla jo
huolissaan?
Minkälaisen pohjan tämä
luo tulevaisuudelle, ja samalla tuleviin päättäjiin? Heidän kykyynsä tehdä itsenäisiä
päätöksiä, kun mistään ei voi jäädä ulos, ettei menetä kavereitaan, ja
tehdäänkö kaikki päätökset edelleen vain kavereiden kanssa? Seuraako tästä
korruption uusituleminen ja jos ei, seuraako siitä täydellinen eristäytyminen
ja itsensä hylkiöksi tuntemisen tunne? Syvällisistä ja sivistävistä
mielipiteistä tai näkemyksistä lienee turha edes mainita. Missä välissä ne
olisivat ihmiseen yhtäkkiä putkahtaneet? Onko katastrofi enää vältettävissä?
Jossain jutussa vanhempi
kertoi innokkaasti kirjoja lukeneen lapsensa lopettaneen kirjojen lukemisen
sinä päivänä, kun tämä sai älypuhelimen. Sen vastapainona oli juttu, missä
perhe ja sen lapset asuivat ilman älylaitteita ja jopa ilman sisävessaa. Ei se
itsessään lisää sivistystä, mutta elämässä selviytymisen
kykyihin ja oman pään käyttöön sillä on varmasti vaikutusta. Tietoa löytyy
vielä vanhanaikaisemmilla tavoilla, kirjoista, kirjastoista tai
kirjakaupoista hankituilla. Niissä tarjotaan tiedollisia kokonaisuuksia, analyyseja
maailmasta ja ihmisestä. Jo muutamalla oleellisella perusteoksella saa melkoisen
henkisen pääoman. Onko ihmiset oikeasti sitä mieltä, ettei tätä enää tarvita?
Meidän ainoa tehtävämme maan
päällä ei voi olla, että täyttäisimme sen idiooteilla. Me tarvitsemme
esiintymistaitoa, puhe- ja kirjoitustaitoa. Agitaattoreilla ja diktaattoreilla
sitä yleensä on, sillä heidän menestyksensä perustuu juuri siihen, että kansa pysyy
tyhmänä. Kansan pään voi täyttää toissijaisella ja vahingollisella tiedolla,
eivätkä he itse sitä edes huomaa. Tätä kohti mennään yhä kovempaa kyytiä. Niin kuin maailman tuloista yli puolet menee kymmenelle prosentista ihmisiä,
samalla tavoin kaikki ”tarvittava tieto ja totuus” alkaa olla yhä pienemmän
joukon hallussa. Enää valtiot eivät kasvata tykinruokaa, vaan erinäisten vapaiden
markkinavoimien ja helppoheikkien työn alla ovat hyödylliset idiootit.
(Sinun kuuluukin epäillä, että joskohan näin on. Mikä minä olen mitään sanomaan, kunpahan heittelin vain `musta tuntuu´ olettamuksia ilmaan kuin mikäkin helppoheikki.)