Karin katsaus kaikkeen osa 5

 

Taloudellisempiirinen ihmiskokeeni jatkuu mielenkiintoisissa merkeissä. Sain juuri verottajalta postia, että osanani on maksaa syksyllä jäännösveroa hieman päälle 180 euroa. Se on ok, ja odotettavissakin, koska viime vuoden verokorttini oli laskettu etuuksien mukaan ja loppuvuodesta tein jonkin aikaa palkkatöitä. Luulen tosin jo menettäneeni tuon vastaavan summan tai enemmänkin, koska palkkani maksettiin yhdessä erässä, vaikka se olisi oikeasti kuulunut kolmen eri kuukauden maksujaksoon. Sen sijaan, että kolmelta kuukaudelta olisi vähennetty suojaosuuteni, nyt kertamaksulla isommaksi muodostunut palkka oletettavastikin vähensi kokonaistuloani. Ehkä näin kävi, en tiedä, kun en osaa laskea. Ehkä vain lietson asiaa suotta, että hävisin tässä jo kerran ja  nyt saan siitä vielä lisärangaistuksen jäännösveron muodossa. Joka tapauksessa minä olen ihan iloinen veronmaksaja ja samoin otan yhtä iloisesti vastaan kaiken saamani tuenkin, silloin kun sitä todella tarvitsen.

Verottajan lisäksi sain postia myös Kelalta, missä se ilmoitti maksavansa minulle toimeentulotukea maalis- ja huhtikuulle yhteensä pullakahvien verran vajaat 200 euroa. Siis jonkinlainen etupainotteinen rahan vaihtokauppa. Tarpeen tämä olikin sillä maaliskuun alussa saamastani 880 nettopäivärahasta vuokra vesineen vei 820 euroa. Kela oli kanssani yhtä mieltä, että jäljelle jäävä 60 euroa sekä reilun 250 euron asumistuki ei tässä kuussa riitä elämiseeni sekä puhelinoperaattorin ja vakuutusyhtiön laskujen maksamiseen. Yhteiskunnallinen suojaverkko toimii, mutta vain perustarpeisiin.  

Toki minulla on muitakin isompia maksuja, vuokravakuudesta syntynyttä yksityistä velkaa, sekä ikuisesti edessäni vyöryvä, elämisen kuluista syntynyt Visalasku, joka kasvoi jälleen satasella jouduttuani ostamaan uuden ulkoisen muistin kesken kaiken kuolleen lisämuistin tilalle. Useiden vuosikymmenien aikaiset luovuustyöni eivät voi olla vain yhden tallentimen takana. Tiedän jo, että niistä hävisi melkoinen osa, vaikka aloin vasta vertailla tikuilta, koneelta ja oman muistini kätköistä löytyviä tiedostoja.  Jos saisin lyhennettyä visalaskua hieman enemmän, voisin jonain päivänä korjuuttaa myös pitkään rikkoontuneena olleen kitaravahvistimeni. Tietokoneenikin on yli 10 vuotta vanha ja tulostin vetää viimeisiään.

Ei auta kuin sinnitellä ja nauttia nykyisestä elintasosta siihen saakka, kunnes Kokoomus alkaa kehitellä kavennuksia tähän ah niin hulppeaan elintasooni. Ehkä sitä keppiä ja porkkanaa voisi tarjota vaihteeksi työnantajalle siitä, että he työllistäisivät ja maksaisivat työstä myös sellaista palkkaa, että sillä työntekijä voisi elää ilman tukia. Tai kenties Kokoomus yllättää ja kaivaa naftaliinista entisen puheenjohtajansa Ilkka Suomisen idean kansalaispalkasta. Sillä saataisiin raha kiertämään ja sen ääntähän siellä ymmärretään. Minäkin köyhäilijä laittaisin kaikki rahat kiertoon heti, jos minulla olisi sitä enemmän. Se palvelisi yhteiskuntaa enemmän, kuin tämä pennin venytys, missä edes välttämättömään ei ole rahaa. Miettikääpä sitä.