”Some on rahaa”
Minun maailmassa ei ole
tähtiä kuin taivaalla. Minun maailmassa roska ei tipu kädestä minne sattuu ja
toisen oma on toisen omaa. Minun maailmassa ei mennä massojen mukana, mihinkään
suuntaan. Minun maailmassa eletään rauhassa ja vapauden, veljeyden ja tasa-arvon
hengessä. Valitettavasti minun maailmani ei ole todellisuutta.
Luen parhaillaan Peter
Frankopanin Silkkitiet uusi maailman historia kirjaa, joka katsoo maailmaa
muusta kuin lähihistoriassa voittaneiden näkökulmasta. Hyvin mielenkiintoinen
teos, mutta yhtä kaikki, se mikä siinä nousee esiin on ihmisen ainainen tarve
sotia ja haalia saalista. Lähes aina kaiken melskaukset takana on joko uskonto,
vallanhimoinen hallitsija tai ahneus rikkauksiin tai pelkkään maa alaan. Näillä
eväillä on tuhottu ääretön määrä elämää, sivistystä ja kulttuuria. Toisaalta ehkä
ilman sotia ja Mustan surman kaltaisia epidemioita maapallo olisi
liikakansoitettu äärimmilleen jo satoja vuosia sitten.
Tämä on omaa tulkintaani,
mutta ehkä silkkitiet olivat omalla tavallaan kuin nykyinen EU, ne sekoittivat
maailman kansoja, uskontoja, aatteita, kulttuureja, tapoja, perimää ja niin
edelleen, ja lisäsivät suvaitsevaisuutta ja maailman yhteisöllisyyttä, kunnes
aina aika ajoin kuvaan astui vaino ja tuho, kun joku alkoi haluta enemmän
aloittamalla sodan oman uskontonsa levittämisen nimissä, kun tavoitteena oli pelkästään
toisen kansan alistaminen ja heidän rikkauksiensa haaliminen itselle.
Keski-Amerikan kansat alistettiin ja niiden rikkaudet siirrettiin Eurooppaan,
mistä ne päätyivät lopulta kaupankäynnin yhteydessä hyödyntämään Kaukoidän
kehitystä. Kirja valaisee hyvin sen, miten maanosien painoarvot vaihtelivat. Voiman
lisäksi markkinat määrittelivät, mikä milloinkin oli ”in”. Milloin mausteet,
milloin kankaat, milloin jalometallit, milloin orjat. Kaikki oli sallittua,
alistaminen, tappaminen, ryöstäminen, kun se palveli oikeaa herraa ja tuotti
itselle hyvinvointia.
Kuten nykyisinkin myös
historiassa tärkeässä roolissa on ollut propaganda, luulot ja uskomukset
vieraiden kansojen pahuudesta, jotka voi parantaa vain miekka tai luoti. Sitä
samaa propagandaa suolsi tehokkaasti kolmannen valtakunnan kansanvalistus-
ja propagandaministeri Joseph Goebbels. Meillä on tänä päivänä hirveä määrä ihmisiä,
jotka eivät seuraa mitään asiallista tiedotusvälinettä ja tarkoitan tällä nyt
suurin piirtein Ylen tai Maikkarin uutisia tai Helsingin sanomia ja
maakuntalehtiä. Monille riittää pelkät viihdekanavat, iltapäivä lehdet, Seiska,
TikTokit ja pinnallisimmat Podcastit. Ei tarvita kuin yksi ”Goebbels” ja tämä
väki on altis ellei peräti valmis kääntymään minkä tahansa vaarallisen aatteen
taakse.
Jos näkyvyyden ja samalla
käytännössä eduskunta paikan on aiemmin voinut lähes poikkeuksetta ostaa joko
omalla tai tukiryhmien rahoilla, niin tänä päivänä saman näkyvyyden voi
järjestää somessa. ”Some on rahaa”, sen käyttö on edullista ja kun onnistuu
erottumaan vahvoilla mielipiteillään olivatpa ne eettismoraalisesti oikeita tai
vääriä, voi saada seuraajia ja lopulta äänestäjiä. Onko se sitten pelkästään tuomittavaa?
Jokainenhan siihen pyrkii, että tulisi tavalla tai toisella kuulluksi. Onko
vanhanaikaisten somea karttavien boomereiden aika sitten ohi? (Tässä on taas
neljä vuotta aikaa ottaa väline haltuun...) Voinko mitenkään tuomita somen
hyväksikäytön, kun mitä muuta kuin somea käytän itsekin, kun yritän esimerkiksi
saada mahdollisimman pienin kuluin mahdollisimman monta katsojaa ohjaamalleni
näytelmälle.
Niin se vain on, se joka pitää
otteessaan tiedotusvälineitä, kuten esimerkiksi Putin, Erdoğan tai Orbán ovat
todistaneet, sen on helpompi hallita maata haluamaansa suuntaan, eikä se
välttämättä ole se humaanein suunta. Joten on syytä olla tarkkana kuulemiensa
totuuksien kanssa, mistä kannattaa innostua ja minkä jättää omaan arvoonsa. Se
auttaa, että seuraa maailmaa laajasti, eikä vain yhtä itselle mieluisinta ”totuutta”.
Minun maailmassa tiedolla on väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti