- Me luovuutta harjoittavat tai sitä sympatisoivat, maaseudulle palanneet, tai muuten tänne muuttaneet, tai täällä jonkinlaisina kylähulluina ikämme eläneet, olemme oma "rotumme". Mutta meillä ei ole täällä mitään oikeata asemaa tai vaikutusvaltaa maanviljelijöitten, duunareitten, virkamiesten ja yrittäjien seassa.Me puurramme yksin marginaalissa, eikä meitä kuulla kuin satunnaisesti erinäisissä sirkuspellen tehtävissä. Meidän pitää yhdistää voimamme ja alkaa puhua ääneen itsemme ja sellaisen maaseudun puolesta, jota haluamme olla rakentamassa.Haluammeko jotain muuta, pystyisimmekö siihen? Me kaikki itselliset ja irtolaiset, käsityöläiset, taiteilijat, luovasti elävät pätkätyöläiset, pienen punaisen mökin ja perunamaan haltijat, elämäntapa intiaanit, luomuviljelijät, eläinten pitäjät, korpifilosofit, erakot ja muut haihattelijat, joiden elämäntapa poikkeaa valtavirrasta.
Vai onko kaikki tarpeeksi hyvin? Sehän olisi ihanne tilanne. Ei itsellänikään ole mitään valittamista. Se ei ole motiivini. Vaan näiden syrjäisten elinseutujen ihmisten aktivoiminen, henkisen hyvinvoinnin lisääminen, luovuudella elämisen mahdollistaminen.Teksti on julkaistu osina aiemmin tässä kuussa Pro Itselliset ja Irtolaiset facebook -sivulla.
Kokoan blogiini ajatuksiani ja elämiseni merkkejä, pidän ääntä touhuistani musiikin, teatterin ja muiden kirjallisten töiden parissa.
perjantai 16. marraskuuta 2012
Uutta maalaisihmistä rakentamassa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti