Joulutervehdys!

Onnellisena ja pöljä hymy huulilla heräsin aamutuimaan saunan lämmitykseen.

No, piti se hellakin laittaa tulille, kun lämpöä talon sisällä oli kolme astetta ja ulkona, tämän historiallisen ja olemattomaksi muuttuneen järven pohjalla miinus 25 astetta.

En kerjää tällä sääliä, enemmänkin kehun itseäni, että kykenen näissä oloissa täysipainoisesti toimimaan ihan muina miehinä ja omana itsenäni.

Ihminen on sopeutuvainen. 

Olen puolustautunut itselleni sillä, että ihmisen pitää nähdä vaivaa oman elämänsä eteen. Ja toisaalta olen vedonnut siihen, että jos lapsenakin olen pärjännyt lähes tällaisissa olosuhteissa - varmaankin lämpimämmissä tosin - täysi-ikäisyyteeni saakka, ilman sisäsaunaa tai -vessaa, niin miksi en muka pärjäisi nyt lähes aikuisena.

No, ei minulla ole juoksevaa vettäkään, mutta eivätpähän ainakaan putket jäädy. Lähteessä oli jo riitettä.  Jääkaappia en tarvitse, kun eteisessä on riittävästi miinusasteita. 

Muutama viikko sitten purin pois uunin, kun se poltti vain puita, mutta ei lämmittänyt kämppää enää yhtään. Ehkä se piti kuitenkin tasaisemmin sen alle 10 asteisen lämmön, kuin hellani.

Italialainen kaunotar, tämä uusi viininpunainen hellani, nostaa kämpän lämmön pian lähes normaaliin 12­­­‑13 asteeseen näillä pakkasilla, ja leudommalla säällä jopa 15–16 asteeseen. Olen oppinut pitämään normaalina sellaista 14 astetta. En ole tosin palellut kylmemmässäkään. Enkä valittanut. 

Nyt joksikin aikaa säännöllistynyt oikea työelämä sotkee peruslämmittämistä sen verran, että voin ennustaa herääväni tämän talven joka aamu alle 10 asteisessa kämpässä, ja tulevani töistä kotiin vielä kylmempään. 

Vähän niin kuin tulisi kesämökille joka päivä. On minulla toki pieni lämpöpatterikin, mutta sen antama peruslämpö on tuolla muutamassa asteessa.

Minulla oli siis vara, no, vara ja vara, sataprosenttisella lainalla ostaa tämä romu talo kaksi ja puoli vuotta sitten, mutta ei sitä ole ollut vara laittaa yhtään. Muutenkin - nyt toistan itseäni - ostin talon kunnostaakseni itseäni enkä taloa.

Tosin, jos tällaisissa olosuhteissa pitäisi vanhusta tai lasta, niin varmaankin jonkinlaisen syytteen saisi. Kun pitää itseään, niin lieneekö syyntakeeton?

Joulua en ole tehnyt, mutta menen osallistumaan sukuni jouluun. Pitkästä aikaa ostin siskojeni lapsille lahjojakin, kun neljän kuukauden työelämän jälkeen jäi ensimmäisen kerran tilistä hieman ylimääräistä.

Monta vuotta lahjani ovat olleet "aikalahjoja" lapsille, kun en ole muuhun taloudellisesti kyennyt. Ja aikakin on pitänyt kirjoittaa kalenteriin, kun en ole muuten muka ehtinyt heitä nähdä.

Tällaiseksi tämä tietyllä tavalla itsekäs elämä ja itse tehdyt kiireet ovat minusta tehneet. Mutta kaikesta huolimatta tämä talo rauhoittaa minua ja pitää minua onnellisena.

Samaa onnea ja iloa sekä lystipäistä joulua kaikille teille, jotka satutte tämän lukemaan.