Karin katsaus kaikkeen osa 2

”Kulttuuri on luksuspalvelu…” Otan sen nyt irti perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran lausumasta asiayhteydestä, enkä tarkoita lainauksellani tässä kirjoituksessa sitä, että ”eliittikulttuuria oopperoineen” tuetaan liikaa, että valtion pitäisi säästää vähentämällä niiden tukemista. Tuen yksi tarkoitushan on tuoda myös niin sanottu korkeakulttuuri koko kansan mahdollisuudeksi. Mutta jotkut näkevät, kuten persut vaaliohjelmassaan, ettei koko kansa tuollaista ja montaa muutakaan ”läpipolitisoitunutta vihervasemmistolaista” kulttuuria tarvitse.

Mutta jos katsotaan asiaa työttömän yksilön, eikä valtion vinkkelistä, niin hänen arjessaan voidaan hyvällä syyllä sanoa, että hänelle kulttuuri on luksusta, johon hänellä ei ole juuri pääsyä. Jos hänen tilinsä valtion jakamista tuista huolimatta on koko ajan miinuksella, ei sitä miinusta kulttuurilla lisätä. Tästä seuraakin ajatus, miksi työttömiä ja köyhiä ei voisi tukea suoraan valtion kulttuurisetelillä, jonka he voisivat käyttää omavalintaiseen kulttuuriin, elokuvalippuihin, konserttien pääsylippuihin, kirjoihin, tauluihin, taide-esineisiin ja niin edelleen. Kun myös tulottomilla tai pienituloisilla olisi vara käyttää kulttuuripalveluja, tukisi se suoraan myös niiden palvelujen tarjoajia.

Kulttuuri- ja liikuntasetelejä on jo olemassa, niitä jakavat työnantajat työntekijöilleen, samoin kuin terveyspalveluja työterveydenhuoltoineen. Ilman henkistä ja fyysistä tukea ja virkistystä jäävät juuri ne, joille se eniten olisi tarpeen. Älkää kysykö minulta, mitä tämä maksaisi, en ole ekonomi. Jos olisin, en olisi uuttera, kulttuuri- ja liikuntaharrastuksestani ja terveydestäni huolta pitävä köyhä työtön, vaan todennäköisesti henkisesti ja fyysisesti laiska ja terveydestäni välinpitämätön mulkvist, joka möläyttelisi tukea tarvitseville, että menkää elätit töihin, ette te mitään kulttuuria tarvitse.  

Hämmennetään soppaa vielä lisää muistuttamalla, että osa luksuspalveluja tukevista euroista tulee (peliongelmaisilta) köyhiltä Veikkauksen käsien kautta. Sen valtiolle tilittämästä reilusta miljardista 53 prosenttia on jakanut opetus- ja kulttuuriministeriö muun muassa oopperalle.  

Vielä kulttuuriuutinen lopuksi. Hesarissa (23.3.) oli kulttuurisivuilla juttu vuonna 1903 perustetusta Vinhan kirjakaupasta Ruovedellä, tai tarkemmin sen ”pelastaneista” uusista kirjakauppiaista Mikko Vartiaisesta ja Pasi Vainiosta. Hieno idealismiin perustuva kulttuuriteko, vastaava mitä Rosebudin toimitusjohtaja Hannu Paloviita tekee omilla myymälöillään. Me tarvitsemme tällaisia kirjan rakastajia, jotka pitävät sen hengissä vaikeiden aikojen yli. Ennustukseni on, että jonain päivänä kiinnostus kirjaan vielä palautuu. Älkää työntäkö hyllyjenne aarteita kierrätykseen, sillä jonain päivänä niillä on vielä rahallista arvoa, päinvastoin kuin tänään. Näinä pienten painosten aikoina kirjat, joiden sisällöllä on arvoa, tulevat vielä tulevaisuudessa olemaan kysyttyjä. Mark my words.