Karin katsaus kaikkeen osa 1

 

Aloitan uuden kirjoitussarjani kansainvälisillä uutisilla. Se kertokoon, minkä kokoluokan asioista aion tällä ”palstallani” kirjoittaa. Kiinan kansantasavallan presidentti Xi ja Venäjän federaation presidentti Putin tapasivat Moskovassa. Siinä, mitä he puhuivat ei ollut mitään erityisen kiinnostavaa, sillä minun huomioni kansainvälisissä uutiskuvissa kiinnittyi täysin siihen, miten herrojen presidenttien tuolit oli asetettu lehdistötilaisuudessa. Putin, vieraan vasemmalla puolella, kuten isännät aina, istui tuolissaan, joka oli asetettu tasavertaiseen kulmaan suhteessa Xi’in ja lehdistöön. Sen sijaan Xin tuoli oli suunnattu huomattavan paljon enemmän lehdistön kuin Putinin suuntaan. Tämä ei voi olla sattumaa, vaan tarkasti etukäteen mietitty asia. Puhuessaan Putinille Xi joutui kääntämään ikävästi päätänsä, mikä oli jäykkäniskaiselle ihmiselle paitsi vaivalloista, se myös näytti epäedullisemmalta kuvissa. Tämä täytyi olla Putinin tarkoituskin. Kiusa se on pienikin kiusa. Tuli mieleen Saksan entisen liittokansleri Merkelin vierailu Moskovassa, kun Putin päästi tapaamiseen koiransa, vaikka tai koska tiesi Merkelin pelkäävän niitä. Mutta miksi Putin tekee näin? Riittääkö viimeisimmässä vierailussa syyksi pelkästään se, että hänen ei tarvitsisi katsoa Xi’ä silmiin niin usein eivätkä toimittajat kiinnittäisi niin paljon huomiota hänen jalkojensa heilutteluun ja pälyilyynsä. Vai onko hän vain läpeensä ilkeä mies?

Kiira Korpi julkaisi runokirjan. Tai sanotaan, että Otava kustantamo sen teki, koska haistoi siinä rahan. Helsingin Sanomien kirjallisuustoimittaja Antti Majander kirjoitti asiassa 22.3. ilmestyneessä lehdessä ansiokkaasti, että kustantamo on enää pelkkä pörssi. Viime kesän Vammalan vanhan kirjallisuuspäiviin saakka Majander oli uskonut, että kustantamot julkaisevat kirjoja niiden sisällön vuoksi. Nyt hän toteaa, että markkinointiväki voitti, sivistys on toissijaista. Korven kirjaa Hyppää vaan! on lyöty kohtuuttomankin kovaa, mutta se johtunee siitä, että Suomessa ei juuri runoutta julkaista, hyvääkään, ja sitten kun julkaistaan niin… Tämä sisältää viestin myös pöytälaatikkokirjailijalle, että jos et ole hankkinut hyvää tai huonoa julkisuutta, turhaan yritätkään saada mitään esille.

Lopuksi palanen omaa harrastuselämää. Teatteri Kultsaan ohjaamani Vuoriston kaunottaren esityskausi päättyi juuri, saimme yli 500 katsojaa 91 prosentin täyttöasteella. Jonkinlainen hitti siis. Tämä itse tekeminen onkin köyhälle ainoa tapa harrastaa kulttuuria, ilman tuloja tai isompia menoja. Erehdyin nimittäin tämän saman kuukauden aikana käymään elokuvissa, ensimmäisen kerran vuoteen, ja katsomassa ammattiteatterin esityksen, ensimmäisen kerran sitten viime kesän, ja varaamaan lipun jääkiekko-otteluun, ensimmäisen kerran 40 vuoteen. Köyhän ei pitäisi riehaantua tällä tavoin. Nämä eivät ole köyhän oikeus. Köyhän ei pidä osallistua vaan olla passiivinen. On ihan omaa syytä, että elän nyt jopa puolikuuta ilman rahaa velaksi ja ystävien tukemana. Tältä rintamalta ei mitään uutta.