24/7/52 nyt!

Minulla ei ole tapana potea alavireyttä ja tässä uudessa ympäristössäni olen potetun harvinaisen vähän myös yläkireyttä, joten sellaisista merkkejä saadessani vaistoni käskee ottaa ne tosissaan. Olen "aina saarnannut", että hyvinvointini muodostuu neljästä pilarista: Työelämä, harrastukset, asuminen ja ihmissuhteet.

Jos yksi niistä alkaa heilahdella, se ei ole vielä kriittistä, mutta jos kaksi, niin pian heiluu yleensä loputkin. Pienikin tyytymättömyys lietsoo minussa lisää tyytymättömyyttä, kunnes olen valmis muutokseen.

Joskus niiden muutosten käytäntöönpanoa voi joutua odottamaan jonkin aikaa, muttei koskaan loputtomiin. Korjausliikkeiden aika tulee ennen pitkää. Mutta nyt ei ilmeisesti heilu mikään pilareista, vaan maaperä niiden ympärillä.

En tiedä kertooko se siitä, että minun perusasenteillani, käsittämälläni onnellisen elämän rakenteilla ei tässä hetkessä pärjää; tarvitaan jotain muuta.

Arkeni tarkastelu paljastaa, että kun olen jälleen heilunut koko vuoden tauotta kahden yhdistyksen puheenjohtajana, avustanut kahta paikallislehteä, ja yrittänyt viedä samaan aikaan eteenpäin muuta teatteri- ja musiikkitoimintaani, ja pitänyt yllä sosiaalista elämääni, niin alan tuntea pieniä väsymyksen merkkejä.

Vaikka elän harvinaisen itsekästä ja oman navan ympärillä pyörivää elämää, koen että liian paljon ajastani menee siitä huolimatta yhteisen hyvän tekemiseen. Ainakin 80 prosenttia tekemisistäni on tuloatuottamatonta touhuamista. Suurin osa omista mieluisista harrastuksistani jää kokonaan tällaisten touhujen jalkoihin.

Tänä syksynä tämän asian on muututtava. Alkaa käydä raskaaksi elää vuosikymmeniä negatiivisessa taloudessa, maksaa laskunsa ja hoitaa muutenkin asiansa kunniakkaasti, mutta kuluttavasti, kun koskaan ei ole lomaa, ja menoja on koko ajan tuloja enemmän.

Kun tekee kirjoitustyötä työkseen, vaikka vain juuri ja juuri riittävästi, syö se silti pahoin omaa luovaa kirjoittamista. Kun joutuu miettimään markkinointikikkoja talouden turvaamiseksi teatteri- ja musiikkiyhdistykselle, syö se puolestaan pahoin oman talouden järkevöittämisajatuksia.  Kaikkeen ei riitä energia eikä mielenkiinto.

Sama tunne, kuin yrittäjänä toimiessa ja kädestä suuhun eläessäni. Mutta ensin siitä kädestä piti ruokkia sinua rahoittanut pankki, sitten vakuutusyhtiö, sitten verottaja, ja kun tuli oma vuoro, jaettavaa ei enää ollut. Tämänkin olen neljä kertaa jo kokenut, eikä se rohkaise mieliteoistani huolimatta yrittämään enää. Jos et perusta yritystäsi jatkuvaan kasvuun ja voitontekemiseen, et pärjää. Jos tavoittelet vain itsenäisyyttä ja omillasi ja vähällä pärjäämistä, tulet saman tien lainsuojattomaksi. 

Minusta alkaa vähitellen tuntua, että alan keskittyä vain sellaiseen tekemiseen, missä ei tarvitse ajatella euroja ollenkaan. Alan tehdä asioita ilman sentinkään sijoitusta markkinointiin. Ilman tulosvastuuta, ilman budjettia, jopa ilman minkäänlaista tavoitetta edes tavoittaa ketään.

Kunhan vain teen mitä teen ja olen tyytyväinen  ja onnellinen. Alan pyörittää työkseni itseäni, 24/7/52. Siinä minulle tulevaisuuden tavoitetta.

Ei talvikunnossapitoa

Polut syntyvät kulkemalla, niin ruohikkoon kuin lumeen, mitä niitä asiakseen raivaamaan tai auraamaan. Olen tosin poistanut pajuja joitakin vuosia hoitamattomana olleelta tontilta saadakseni puron varteen ja koivikkoa kasvavalla pellolle hiihtoladun. 

Luonteeni vie minut kuitenkin useimmin raivaamattomille urille, omille poluille ja uusille reiteille. Uskon, ettei se ole sattumaa, että kotiportiltani lähtiessä voin joka kerta valita oikean tai vasemman suunnan mielialojeni mukaan. Lisäksi molemmissa suunnissa ennen seuraavia isompia teitä on useita vaihtoehtoisia reittejä, joita voin kulkea vaihtelunhalussani.  

Pihamaani saa olla pääosin lumipeitossa jonka taivas sille suo. Rappuset minä lakaisen ja kolaan reilun auton leveyden verran väylää niin rappusilta autotalliin kuin sieltä maantielle. Loput polut syntyvät päivittäisiä rutiineja täyttäessä. 

Huussipolun varrella on myös lintulauta, missä elämääni ilahduttavat kymmenen pulskat tiaiset ja närhi pariskunta. Liiteriin on matkaa viitisenkymmentä metriä ja lähteelle puolta enemmän. Nämä touhut ovat lapsuudesta tuttuja ja luontevia tekemisiä, ulkohuusseineen, kantovesineen ja kylmine saunan eteisineen. 

Traktorin päästän pihaani vain kyntö- ja muokkaushommiin, niin kauan kun en omista hevosta. Tulevaisuudessa on tarkoitus turvautua oman pellon antimiin, muun muassa kesäkurpitsaan, sipuliin, lanttuun, salaattiin ja perunaan.

Suhtaudun siihen riemulla, että oman elämänsä eteen joutuu näkemään vaivaa. Tässä on jo muutaman kuukauden aikana hävinnyt pahin jäykkyys niin selästä, niskasta kuin olkapäistä. Elämästämme on tullut liian helppoa, ja kaikki luonnollinen ponnistelu alkaa olla katoavaa kansanperinnettä. Isommilla liikepaikoilla meidän ei tarvitse enää availla edes ovia ja rullaportaat ja hissit kuljettavat meitä kerroksista toiseen. 

Vanhan talon ostaessaan useimmat pistävät sen oikopäätä remonttiin ja kääntävät kaiken ylösalaisin uuteen asuun. Kävisihän sekin kuntoilusta, mutta itse ajattelin raihnaistua taloni kanssa rintarinnan. Korjaan välttämättömimmät asiat, mutta mitään suurempaa remonttia en aio tehdä. Siniset pinkopahviset seinät kupruineen ovat hienot.  

Kaksi päivää sisään muuton jälkeen sisustus oli tilassa, jossa se nyt on; kaikki tavarat oikeilla paikoillaan ja järjestyksessä, niin kuin ne olisivat olleet niillä sijoillaan aina. Sen jälkeen olen vain istunut työpöytäni takana ja touhunnut joutavia, tai soitellut kitaraa, kokannut, lukenut ja kävellyt lähiharjulla Suomen ensimmäisen ympäristörikoksen maisemissa.

Toki elämä vaatii palkkatöitäkin. Avustan nyt Pogostan Sanomien lisäksi myös Pielisjokiseutua. Koverossa vedän Joensuun seutuopiston näyttelijöiden ryhmää. Aikakirjoihin jää, että ryhmämme esitti Koveron koulun viimeisessä joulujuhlassa Grimmin saduista muokkaamani Tuhkimo-näytelmän. 

Ihminen tulee halutessaan vähällä toimeen ja tarvitsee aika pienen tilan kerrallaan, eikä sitä kaikkea suinkaan tarvitse omistaa. Ihminen voi olla vain yhdessä paikassa kerrallaan ja se tila hereillä ollessa on maksimissaan alle neliömetrin.

Olipa se paikka missä tahansa, oleellista on, että olet siellä ja silloin täysillä läsnä. Myös silloin kun paukkupakkasilla makuuhuoneessa on nukkumaan mennessä vain kymmenen astetta lämmintä. Lämmintä kumminkin.   

Kari Rissanen

Uutta maalaisihmistä rakentamassa

1. Me luovuutta harjoittavat tai sitä sympatisoivat, maaseudulle palanneet, tai muuten tänne muuttaneet, tai täällä jonkinlaisina kylähulluina ikämme eläneet, olemme oma "rotumme". Mutta meillä ei ole täällä mitään oikeata asemaa tai vaikutusvaltaa maanviljelijöitten, duunareitten, virkamiesten ja yrittäjien seassa. 

    

   Me puurramme yksin marginaalissa, eikä meitä kuulla kuin satunnaisesti erinäisissä sirkuspellen tehtävissä. Meidän pitää yhdistää voimamme ja alkaa puhua ääneen itsemme ja sellaisen maaseudun puolesta, jota haluamme olla rakentamassa.

    

   Haluammeko jotain muuta, pystyisimmekö siihen? Me kaikki itselliset ja irtolaiset, käsityöläiset, taiteilijat, luovasti elävät pätkätyöläiset, pienen punaisen mökin ja perunamaan haltijat, elämäntapa intiaanit, luomuviljelijät, eläinten pitäjät, korpifilosofit, erakot ja muut haihattelijat, joiden elämäntapa poikkeaa valtavirrasta. 

   
   Vai onko kaikki tarpeeksi hyvin? Sehän olisi ihanne tilanne. Ei itsellänikään ole mitään valittamista. Se ei ole motiivini. Vaan näiden syrjäisten elinseutujen ihmisten aktivoiminen, henkisen hyvinvoinnin lisääminen, luovuudella elämisen mahdollistaminen.

    

   Teksti on julkaistu osina aiemmin tässä kuussa Pro Itselliset ja Irtolaiset facebook -sivulla.

Luovat ihmiset liittykää yhteen!

Vaalit on pidetty. Näen, että luovien, näkemyksellisten, kekseliäitten maaseudulla viihtyvien itsellisten ihmisten vaikutusmahdollisuudet kapenivat entisestään.

Olimmepa niin sanottua kulttuuriväkeä, käsityöläisiä tai muita pelle pelottomia, en näe, että Kokoomus, SDP tai Keskusta edustavat meitä. En näe, että Perussuomaiset puhuisivat puolestamme. En myöskään näe, että marginaalissa olevat Vihreät, Vasemmisto, Ruotsalaiset, Kristilliset ja muut pienryhmät voivat vaikuttaa asioihimme, varsinkaan pienissä kunnissa.

Meidän pitää saada äänemme kuuluviin toisella tavoin. Jos haluamme vaikuttaa asioihimme ja asemaamme, meidän pitää koota voimamme ja mennä mukaan politiikkaan omin tunnuksin, perinteisten puolueiden rajoituksista vapaana, erilaisuutta suvaitsevina, ihmistä, luontoa ja luovaa hulluutta rakastavina ihmisinä.

Pystyisimmekö siihen? Haluaisimmeko sitä? Kutsun teidät mukaan keskusteluun. Kutsun teitä alustavasti kokoon fb-sivulla: Pro Itselliset ja Irtolaiset

Neljäs Blueberry Hill Festari aivan tuossa tuokiossa!

Olen pahoillani! Olen "kiireissäni" laiminlyönyt tämän blogini aivan kokonaan. Nyt aion parantaa tapani. Mutta markkinoinpa ensin vielä tulevaa Blueberry Hill Blues & Jazz Festivaalia, joka järjestetään nyt neljättä kertaa Maukkulan Mustikkamäellä lauantaina 4. elokuuta klo 14-02.

Iltapäivä 14.00-16.30 sopii erinomaisesti lapsiperheille, kun ohjelmaa on niin lapsille kuin aikuisille. Ohjelman aloittaa Ari Lemmetyisen duo, sitten kuulemme Impivaaralaisten runoesityksen Los Haraccas, joka sopii lapsille ja lapsenmielisille. Sitten kuulemme viimevuotiseen tapaan lastenmusiikkiorkesteri Trio Tötteröä. Iltapäivän päättää taitava enolaispohjainen kokoonpano Hurjat pojat. Iltapäivän perhelippu maksaa 15 euroa. Kokopäiväksi jäävät maksavat normaalin 15, tai jäsenhintaisen 12 euron lipun.

Klo 16.30-18.30 on roudaus- ja sound check tauko, jonka aikana sisätiloissa muusikot voivat jammailla ja lava on vapaa muillekin musiikkia esittäville.Saatanpa itsekin tempaista pari biisiä :)

Klo 18.30 alkaa iltaohjelma, jota esittää vanha tuttumme The Echo & Cane, vahvistettuna Pokella, viime vuotinen yllätysvieraamme Spoonhill yleisön pyynnöstä, viime vuoden parhaan eurooppalaisen blueslevyn tehnyt L.R. Phoenix ja taatun varma ja monipuolinen suurkokoonpano Soul Train vahvistettuna Sira Moksilla jonka vahvaan ääneen tutustuimme jo viime vuonna.

Lippu maksaa 15€, jäsenille 12€. Kun jäsen tuo uuden tai uusia jäseneksi liittyviä asiakkaita, niin molemmat saavat lisäasennuksia. Jäsenille on tästä kirjeitse tiedotettukin. 

Tilaisuuteen on linja-autokuljetus Joensuusta, Siltakadun matkailijapysäkiltä klo 17. Paluu on yöllä tapahtuman päätyttyä 01.30-02.00 maissa. Lippu maksaa 6€, jäsenet 5€/sivu. Kenties lipunmyynti järjestetään jo bussiin, joten varatkaapa käteistä! Ilomantsin linja-autoasemalta on myös ainakin menokyyti n. 18.15, 3€. Paluukyyti tarvittaessa vain, jos matkustajia enemmän kuin tilataksin verran.

Taukojen aikana on arvotaan ja musiikkiaiheisia tietokilpailuja.

Mustikkamäellä on b-oikeudet ja Anitan tiimi loihtii entiseen tapaan herkkuja nautittavaksi.

Oikein paljon tervetuloa entiset ja uudet festarivieraamme. Jos olet osallistunut jo kolme kertaa aiemmin, kannattaa tulla tälläkin kertaa, sillä jotain mukavaa saattaa olla luvassa...:)

Kari

Blueberry Hill Klubi-ilta ja pikkujoulu 19.11.2011 klo 18-01.30

Tervehdys!

Lauantaina 19.11. tarjoamme teille tilaisuuden päästä nauttimaan elävästä musiikista ja pikkujouluateriasta Maukkulan Mustikkamäellä. 

Järjestämme Blueberry Hill Klubi-illan ja pikkujoulun, joka sisältää Anita Timosen keittiön valmistaman runsaan illallisen Ari Lemmetyisen saksofonin säestyksellä.

Ateria on tarjolla klo 18-20.30 ja pöytävaraus on suotava (Anita Timonen, 040 740 3002 tai info@maukkulanmustikkamaki.fi)

The Echo & Cane Kuva julkaistu omistajan luvalla = Blues-Finland.Com / Kake Kiirikki

Illan pääesiintyjä on joensuulainen The Echo & Cane duo, jossa kitaroita soittavat ja laulavat Erkki Räsänen ja  (Houserockers) Cane Vuorjoki (Root Remedy).  Tarjolla on uutta ja vanhaa juurimusiikkia (bluesia, soulia, kantria)

Puolen yön jälkeen jammaillaan paikalla olevien muusikoiden voimin. Valomerkki tulee  klo 01.30.  Ilta sisältää myös Jussi Virneksen laatiman populaarimusiikkiaiheisen tietokilpailun, jossa tietäjille on palkintona ainakin Blueberry Hill Blues & Jazz Festival paitoja.

Pääsymaksu tapahtumaan klo 21 jälkeen on 10 euroa, jäsenet ilmaiseksi. Lippu ja illallinen jäsenille 15 euroa, muille 25 euroa. Paikalla on c-oikeudet.

Tapahtuman järjestää Maukkulan Mustikkamäki ja Blueberry Hill Festival kannatusyhdistys. Lisätietoja antaa Kari Rissanen (050 358 5061 tai emilroe@hotmail.com).

Seuraavat klubi-illat järjestetään ainakin maalis- ja huhtikuussa. Neljäs Blueberry Hill Blues & Jazz Festival järjestetään ensi vuonna jo 4. elokuuta klo 14-02.

ks. myös: http://www.blueberryhillfestival.fi/