Työpaikkavahtini on joko robotti tai ymmärtämätön kloppi

Monella asioimallasi nettisivulla sinua saatetaan pyytää varmistamaan, ettet ole robotti. Mutta välillä tekee mieli kysyä toisinpäin, että robottiko niitä viestejä laittaa sitten takaisin päin?

Ilmaisin jokin aika sitteen netissä kiinnostukseni Duunitorin kautta välitettäviä työpaikkoja kohtaan. Valitsin työpaikkavahtiin sitä kysyttäessä mieluisimmiksi hakusanoiksi avoimiin työpaikkoihin: Kirjakaupanmyyjä, kirjakauppias, kirjakauppa ja paikkakunnaksi Helsinki.

Duunitori riemukkaasti lähestyi minua ja kertoi löytäneensä yhdeksän uutta minulle sopivaa työpaikkailmoitusta. Ja tässä ne ovat: Kilpailu- ja kuluttajavirastoon tutkija / erikoistutkija, DNA:lle toimituskoordinaattoriksi, PYN Fund Managementille rahastoassistentiksi.

Ja eikun paranee:  YIT Rakennus Oy:lle voisin hakea projekti-insinööriksi tai Fujitsu Finland Oy:lle ohjelmistokehittäjäksi tai tässä vasta unelmaduuni, lakimies Suomen Pankin  Finanssivalvonnan Markkina- ja menettelyt –osastolla.

Ei paljon tästä poikkea Ulkoasiainministeriön kaupallisen sihteerin toimi  tai johtava asiantuntijan pesti Työ- ja elinkeinoministeriössä. Ja jos jostain syystä tämä työt eivät huvita minua, minulle ehdotetaan englantilaisen kauppatieteiden kandidaatin tutkinnon suorittamista Suomessa, HELBUS Helsinki School of Business opinahjossa.

Sitten robotti, anteeksi ehdotuksen tehnyt inhimillinen tekijä kysyy, että ”saitko vääriä tuloksia? Onko muuta parannettavaa? Jätä palautetta.” Mutta hän ei luovuta vielä, vaan ehdottaa myös taloushallinnon tiimiesimiehen paikkaa Turenkiin sekä automaatio/sähköinsinöörin paikkaa  Marioff Corporation Oy:lle Vantaalle.  

Ihan kiva, että minuun luotetaan noin paljon, että ilman korkeakoulutuopintojakin annetaan arvoa elämänkokemukselleni, että sillä yhdet insinöörin, erikoistutkijan tai johtavan insinöörin hommat hoitaa noin vain. Tosin joissain ilmoituksilla hieman rauhoitellaan intoani, että olen mukana prosessissa tai tiimissä osaamiseni mukaan.

Nämä kaikki ”kylmät” ehdotukset olivat kyllä kaukana elämänkokemukseni piiristä, esimerkiksi juuri kirja-alalta, josta minulla on yli kymmenen vuoden kokemus. Toinen kymmenenvuotinen pätkä syntyy toimittajantöistä. Ja sitten on ne neljäkymmentä muuta työpaikkaa, joista yksikään ei korreloi ylläehdotettujen kanssa...

Sen verran tämä Duuritorin tai Adeccon sivuille ilmoittautuminen on kuitenkin avannut silmiä, että ainakin Etelä-Suomessa työpaikkoja näyttäisi olevan pilvin pimein. Olen jo hakenut tusinaan paikkaan, vaikka olen vasta astumassa Suomen kamaralle. Melkein saman verran olen jo saanut bumerangi vastauksia.

Saattaa olla ettei yllättävän korkea ikäni eikä yllättävän vähäinen kouluttautumiseni puhu puolestani parhaalla mahdollisella tavalla, mutta toisaalta erittäin monipuolinen työkokemus hyvin laajalta rintamalta voi olla juuri se, mitä joku tarvitsee.

Todennäköisesti joudun räätälöimään itse itsestäni valmiin paketin ja myymään idean täsmäiskuna jollekin ymmärtäväiselle työnantajalle. Näin olen toiminut ennenkin.

Lisäksi minulla on pahan päivän varalle edelleen kitarani ja jos en myy tai vie niitä panttilainaamoon, niin voin aina yrittää soittaa omin ja vierain lauluin itselleni puurolautasen ja kahvin hinnan, hyvässä lykyssä jopa päivän lämpimän ruuan. Ei mitään hätää siis, kaikki on hallinnassa.