Rivit ryömivät lehdestä nettiin
Tervetuloa rivieni pariin tänne nettiin te Pogostan Sanomista rivejäni säännöllisesti seuranneet lukijat, ja tervetuloa mukaan myös te uudet, toivottavasti jää molemmille tavaksi. Pyrin jatkamaan uusien juttujen julkaisua aina torstaisin, kuten oli lehdessäkin tapana.
Lisäksi aion julkaista säännöllisesti myös vanhoja rivejäni, joihin lehdellä oli kertajulkaisuoikeus. Tavoitteena on koota parhaista vanhoista ”Rissasen riveistä” myös kokoelma.
Rivini ovat kummunneet pitkälti omasta elämästäni, niin hyvässä kuin pahassa. Olen kuvaillut yksityisen ja kokemusperäisen kautta yleistä ja koettanut antaa ajattelemisen aihetta sekä yllyttää ottamaan riskejä ja irtaantumaan rutiineista.
Toisinaan olen käsitellyt yhteiskunnallisia ilmiötä, johon olen hakenut jonkinlaista ylösalaisinkatsomisen kulmaa. Kaiken kaikkiaan ihminen ja maailma kiinnostavat minua, ja ovat ikuisia aiheitani kirjoitanpa kolumnia, lauluja tai mitä tahansa.
Subjektiivisuus perustuu siihen, että olen tarkkaillut elämän ilmiöitä ja ollut monessa mukana; ” 50 osoitetta, 50 työpaikkaa ja satoja tavattuja ihmisiä”. Näistä kokemuksista pitäisi tarinoita riittää.
En ole pahemmin sensuroinut itseäni, joten omia sanojani on päästy käyttämään toisissa yhteyksissä sujuvasti myös itseäni vastaan. Sellaisen riskin tässä ottaa, jos ei halua olla hajuton eikä mauton, kolhuja ja pettymyksiäkin tulee.
Oli tietenkin iso pettymys se, että rivini hyllytettiin lehdestä jo seitsemän kuukautta ennen vaaleja. Lippulaivani upposi ja söi yleistä kirjoitusmotivaatiotani. Mutta pettymyksissä piehtaroinnin sijaan pitää miettiä, mitä hyvää tästä voi poikia toisaalla.
Jo lapsena pitäisi oppia pettymään sopivina annoksina. Olen aiemmin kehunut onnellisella lapsuudellani, johon ei kuulunut minkäänlaisia pettymyksiä, koska olin aina tyytyväinen, vähäänkin. Tästä onnellisuuden harhassa elämisestä johtuen pettymykset ja tappiot yllättävät minut vieläkin.
Isoimmat pettymykset ovat ajoittuneet nykyisin syksyyn tai sitten mielialanmuutokset ovat alkaneet tavoittaa minutkin. Tästä ei voi vetää johtopäätöksiä, koska monet suurimmista iloistakin ovat ajoittuneet syksyyn. Kuten molemmat avioliittoot johtaneet seurustelut, tai itselleni merkittävät Irlantiin ja Ilomantsiin muuttoni.
Olen saanut täälläkin reilun kolmen vuoden aikana toteuttaa itseäni monella rintamalla, eikä pysähtymisen merkkejä ole ilmassa vieläkään. Näitä liikehdintöjäni pääsette nyt seuraamaan.Onhan tässä tulossa pian puolivuosisataa täyteen, eduskuntavaalit, siskontytölle luvattu Japanin matka ja toivottavasti yritystoiminnan käynistyminenkin, kaikki pelkästään kevään aikana. Nähdään!
Kari Rissanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti