Uutta ja vanhaa vuotta
Jos pitää uudenvuodenpäivää tavallisena päivänä päivien joukossa, voi moni oman elämän kurssinkorjaus jäädä tekemättä. Siksi tällainen perinteinen vuosikatsastus palvelee ihmistä.
Vielä parempi tietysti olisi, jos kykenisi ottamaan jokaisen päivän vuodessa vastaan niin kuin juuri se päivä olisi koko elämän kannalta ratkaisevin, jolloin pitää tehdä ”elämän” kokoisia ja arvoisia asioita.
Itselläni on ollut tapana vuodenvaihteessa kuroa tilastot valmiiksi, eli siivota pöytä tehdyistä asioista, mapittaa paperit, kirjata saavutukset ja katsoa myös eteen niin lupausten kuin ennustustenkin muodossa.
Valitettavasti aivan liian usein moni vanhalle vuodelle asetetuista tavoitteista kelpaa yhä tavoitteeksi myös uudelle vuodelle. Kuten itselleni tämä jatkuva kuntoilun aloittaminen, millä alkaa tässä iässä ja minun geeniperimälläni olla yhä korkeampi aika.
Sain tästä ”herätyksen”, kun tapasin sattumalta keskussairaalan tupakkapaikalla kaksi itsestäni vain jonkin verran vanhempaa mutta jo melko huonossa kunnossa olevaa vanhaa ystävääni, jotka ovat aina ylenkatsoneet kaikkea liikuntaa ja urheilua.
Tänä vuonna onnistuinkin kuntoilemaan jo viitenä päivänä viikossa tunnin kerrallaan, mutta sitä kesti vain nelisen kuukautta. Nyt on tarkoitus onnistua paremmin, sillä veteraanien yleisurheilun SM-kilpailuihin on enää reilu puoli vuotta valmistautumisaikaa, ja muutama vetokin lyöty…
Vuodesta 2010 jäi aikakirjoihini kaksi isoa iloa. Ensimmäinen oli harjoituksineen ja esityksinen reilun parin kuukauden mittainen kesäteatterikokemus, joka oli alunperinkin motivoimassa Ilomantsiin muuttoani.
Se on kurinalaista mutta myös vaistonvaraista touhua, missä joutuu laittamaan itsensä peliin ja kohtaamaan omia ”mörköjään”, kuten laulamisen yksin yleisön edessä ei niin kovin sulosointuisilla taidoillaan.
Toinen riemun aihe oli tietysti Blueberry Hill Blues & Jazz teltan onnistuminen niin esiintyjien kuin suuren yleisön osalta. Yhteistyökumppaneille edelleen iso kiitos, toivottavasti yhteistyö jatkuu samoissa merkeissä.
Tulevasta vuodesta tiedän vain sen, että se tulee olemaan jollain tavoin käänteentekevä ja erilainen. Odotan siltä paljon, ratkaiseviakin askeleita, joilla on vaikutusta pidemmällekin tulevaisuuteen.
Mitä ne ovat, niistä minulla ei ole aavistustakaan. Kuten teatterin lavalla, aion elää aistit avoinna ja vaistot valppaana, sillä tärkein tavoite lienee se, että on hereillä omassa elämässään. Sitä samaa toivon kaikille muillekin, hyvää uuttavuotta 2011!
Kari Rissanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti