Kotipaikan merkitys?

Kuka on mistäkin kotoisin ja kuka pitäisi minnekin palauttaa? Tuo jälkimmäinen  ei ole tämän jutun pointti, mutta halusin heittää retorisesti sekaan hieman ajankohtaisiakin mausteita. Ensimmäinen kysymys on toki tullut mieleen ihan omakohtaistenkin kokemusten kautta, mutta nekään eivät nyt ole tämän jutun pointti. Eikä sekään, että menisin suoraan asiaan.

Se on vähän niin kuin itseni stereotypisoima irlantinen, jonka talo palaa, mutta soitettuaan palokuntaan hän käyttää ensimmäiset kriittiset minuutit small talkiin ja sanoo vasta sitten, että by the way... Kun suomalaisella on asiaa, se töksäyttää sen heti ja suoraan, usein edes tervehtimättä.  

Jostain kotoisin oleminen voi määrittää meitä jotenkin, mutta onko se lopulta ratkaisevaa, mistä sitä ollaan tultu? Eikö se vain tarkoita, että toisilla voi vain olla pidempi matka tulla duuniin, tai siksi henkilöksi, jona heidät myöhemmin tullaan tuntemaan.

Keskustelin kerran maailmanluokan gypsyjazz kitaristi Olli Soikkelin kanssa Pakkasukko Bluesissa asiasta. Meillä on ollut toki ollut tilaisuutemme keskustella asioista lähempänäkin, vaikka Pohjois-Karjalassa, mistä molemmat olemme kotoisin, mutta juuri tätä jostakin ja joksikin tulemista käsiteltiin Kemissä.

Ollin ajatus oli suurin piirtein, jonka miksaan tässä esiin ihan omin sanoin, että hän on hyvä esimerkki siitä, että yhtä Nurmeksesta voi ponkaista New Yorkiin soittamaan kitaraa maailman parhaiden lajitovereiden kanssa yhtä lailla kuin vaikka Pariisista tai Lontoosta. Siinäkään asiassa kotipaikalla ei ole mitään merkitystä.

Katsoin äskettäin netistä melko tuoreen haastattelun Andy McCoysta. Joku lyttäsi häntä kommenteissa, toisti vanhan kuluneen faktan hänen todellisesta nimestään ja väitti ivallisesti (sen selvästi kuuli hänen tekstistään) hänen olevan kotoisin Pieksämäeltä. Kun joku korjasi asian Pelkosenniemeksi, niin kirjoittaja pysyi edelleen väitteessään, koska oli kuullut sen joltain kaveriltaan. Jos osaa kirjoittaa nettiin kommentteja, luulisi, että osaa googlata esiin hieman faktojakin. Mutta ei, hän mieluummin edelleen uskoi kaveriaan, jonka muusikkouttakin hän suluissa korosti. Hänen loppukaneettinsa oli kuitenkin se kaikkein mielenkiintoisin osio siinä: ”Tää Antti Hulkko ei nyt kuitenkaan ole Stadista”.

Ja nyt tullaan siihen pisteeseen, miksi aloin kirjoittaa. Olen törmännyt tähän asiaan ennenkin. Enkä pistä tässä Helsinkiä tai muuta Suomea tai maaseutua vastakkain millään tavoin, mutta ihmettelen, miten ihmiset vieläkin ajattelevat niin typerästi, että joku voi olla joku tai tulla joksikin vain syntyessään helsinkiläiseksi? Että ihmistä ei tarvitse ottaa tosissaan, kun se ei ole vaikuttanut alusta saakka Helsingissä?

”Sori Andy, ihan hyvä juttu toi Hanoi Rocks ja menestys maailmalla, mut sori, ei mee läpi, et oo Helsingistä, paskaa”.

Maailmalla artisteilla on järjestään mitä mielikuvituksellisempia taiteilijanimiä, mutta suomalaisen maailmalle tähtäävän muusikon vakavastiotettavuuden se syö? Kielletään musa ja ura, kun ei päästä siitä nimestä vielä kolmenkaan vuosikymmenen jälkeen yli. Mut ku se on Antti...

Työskentelin itse 90-luvun alussa helsinkiläisessä kuvatoimistosta, sen kuvamyynnissä. Erään kansainvälisen kuvatoimiston kanssa tapahtuneen puhelun jälkeen yksi kollegoista ihmetteli, että miten pitkälle olen päässyt, vaikka olen kotoisin Juuasta... Se onkin melkoinen mittari ja harppaus, päätyä Juuasta töihin Helsinkiin. Miten liene ollutkaan mahdollista. Mitä ihmiset oikein miettivät?

Ja sehän tässä juuri pahinta onkin, että jotkut ihmiset tuolla maalla ja peräkylillä saattavat miettiä sitä itse, tai juuri tuollaiset idioottimaiset lauseet saavat heidät väheksymään itseään, että he eivät riitä, tai voi pärjätä ihan missä tahansa ihan samalla tavoin kuin kuka tahansa missä tahansa.

En ole mielissäni lukiessani facebook päivityksiä, missä maalla asuvat kaverit vahvistavat tätä kielteistä stereotypiaa, esimerkiksi, että en kyllä ikinä uskaltaisi ajaa autolla Helsingissä tai mennä autolla lentokentälle tai ajaa ulkomailla. Siinä ei ole oikeasti mitään eroa missä ajat, kaikilla ihmisillä on keskimäärin samat aistit ja kyvyt, ja nimenomaan sitä asennetta pitäisi vahvistaa, että kaikki on mahdollista kaikille. Because you can.

Yhdysvalloilla oli jo musta presidentti. Kuinka monta miljardia ihmistä oli senkin ajatuksen mielessään alun perin tyrmännyt. No, Obama, you can’t! Yes, I can!

Kun itse tai joku muu nostaa taustasi esiin, ja kun se ei satu olemaan missään valtavirrassa, niin se ei tapahdu siksi, että pitäisi ihmetellä, miten sieltä on voitu päästä minnekään vaan siksi, että sieltäkin voi päästä minne vain. Ja erityisesti suomalainen voi.

Suomen passilla pääsee muistaakseni maailman valtioista toiseksi suurimpaan joukkoon. Meille se on helppoa, vaikka olemme ihan sattumalta Suomeen syntyneitä. Ja nyt saa miettiä sitä, että jos olisi syntynyt vaikka Irakiin, Syyriaan, Afganistaniin, Somaliaan, mutta onnistunut kuitenkin tavalla tai toisella, mielenrauhasta ja rahoistaan päästen, päästä Suomeen, niin mihin valtioihin ei tekisi mieli tulla palautetuksi, jos sellainen uhka olisi päällä.

Loppukevennukseksi rivi vanhasta laulustani: Tekisinkö toisin / jos toisaalta oisin / kotoisin.