Nyt on tullut
Suomesta niin monta pöljää uutista, etten voi olla kommentoimatta. Otetaan nyt
verryttelyksi tämä pienpanimon ravintolan parkkiruututerassi, jonne asiakas ei
saa itse kuljettaa juomaansa, koska välissä kulkee yleinen jalkakäytävä. Juoma
pitää ostamisen jälkeen jättää erilliselle tarjottimelle, josta henkilökunta
sen siirtää pöytään. Miten se vaikuttaa ohikulkevien jalkakäytävän käyttöön,
kuka sen juoman sinne pöytään vie, jos sen joku sinne kuitenkin saa toimittaa?
Verrataanpa, että
joku ostaa aseen asemyymälästä ja hänellä on auto parkissa jalkakäytävän
reunassa. Eikö oikeastaan liikkeen henkilökunnan pitäisi viedä ase autoon,
koska jalkakäytävä ei ole myyntialuetta? Ehdottomasti pitäisi. Minä en halua
joutua aseellisen ihmisen kanssa tekemisiin kävellessäni jalkakäytävällä.
Vai muuttuuko
asia toiseksi jos ase on pussissa? Entä jos tämän juomankin laittaisi pussiin? Poliisit
tulevat varmasti käyttäytymään kuin heillä olisi päät pussissa, mutta mitä
Etelä-Suomen aluehallintavirasto tekee, jos kaikki yksinkertaisesti
kieltäytyvät tottelemasta tätä lain pykälää? Ja näin pitäisi ehdottomasti
tehdä. Tosin pienpanimolla ei taida olla varaa riskeerata anniskeluoikeuttaan edes muutaman askeleen takia...
On monia isoja
tapahtumia, jossa jonkun ison panimon teltat saa vallata kansalaisilta
hehtaaritolkulla tilaa, ja häiriö lainpykälien noudattamisesta huolimatta on
aitoineen ja asiakkaineen paljon suurempi kuin siinä, että ylittää
jalkakäytävän muutaman metrin matkalla tuopin kanssa.
En viitsi edes
sanoa mitään näistä seksi ja sisäpiiri -puheista, muuta kuin sen, että
tuollaiset rehvastelijat joutaakin nolata vaikka olisivat kuinka kansakunnan
kaapin päälle nostettuja Cheekejä tai Elastisia. Tämä on osa sitä samaa
pöljäilyä, jonka näkyvänä huippuna juuri äskettäin käsiteltiin tämän herra Smithin salavideointikohua mutta se aihehan on jo käsitelty...
Ja joku tyyppi itkee,
kun on tullut kaupunkifillareita kadulle. Talon arvo laskee. Kyllä se talon
arvo varmaan laskee jo siitä kun on muita ihmisiä samassa kaupungissa riesana,
että eikö kaikki muut voisi muuttaa jonnekin Jyväskylän tasolle vaikka. Tai
viekää pyörät pois ja tuokaa autoja siihen parkkiin, niin että talon arvo
säilyisi, mieluummin vaikka ferrareita...
Jotain hämminkiä
on postissakin. Posti tuhoaa itseään sisältäpäin ja onko se vienyt joiltain
työläisiltä myös motiivin tehdä kunnon työtä? Postinkulku on yksi asia johon pitäisi saada luottaa.
Muistan
Irlannissa asuessani kuinka vuokraisäntä puristi poismuuttaneiden asukkaiden
postit nyrkkiinsä ja heitti ne armotta roskiin. Siellä ei toiminut
osoitteenmuutokset eikä jälleen lähettämiset. Sain ensimmäiseen kämppääni joka
viikko puolenkymmentä kirjettä. Asuin maassa kolme vuotta kuudessa eri
osoitteessa, yhdessä kolmeen kertaan, enkä viimeisenä vuonna tainnut saada enää
yhtään kirjettä. Montako niistä katosi matkalle? Vai muuttuivatko ajat juuri
silloin niin että ihmiset lakkasivat kirjoittamasta? Tai kenties minut vain unohdettiin?
Kaikkein pöljintä
Suomessa on kuitenkin se, mitä työttömille juuri nyt suunnitellaan. Tekiee mieleni sanoa ainoastaan se, että nyt on työttömien lakon paikka. Työttömillä
ei ole etujärjestöä, mutta nyt sellainen pitäisi perustaa.
Kokoomus lyö
leimaa ja häpäisee ja pääministeri vie viimeisenkin toivon ja persut viheltelee
ja katselee muuanne. SAK ja muut työjärjestöt piittaavat ainoastaan
työssäkäyvistä jäsenistään niin kauan kun he ovat töissä. Työtöntä ei puolusta
enää kuin Uuninpankkopoika Saku Timonen, ja hyvin puolustaakin, koska asioita
aletaan tiedostaa vähitellen jo vähän laajemminkin.
En haluaisi edes
kerrata niitä pöljyyksiä joita on suunniteltu, koska en oikeasti usko että ne viime
kädessä edes toteutuvat. Eihän ne kerta kaikkiaan voi toteutua! Nyt on uhka päällä ja sattuu ja parutaan, mutta kaikkein parasta nyt olisi, kun kaikki työttömät vain päättäisivät olla noudattamatta ensimmäistäkään uutta
ohjetta.
Jo nyt tiedetään, että pakkohakemusten seurauksena työmarkkinat
siirtyvät toimimaan suoraan rekrytointifirmojen kautta. Siinä menee lapset
pesuveden mukana kun kaikkiin hakemuksiin suhdaututaan kuin ne olisi tehty vain
lainkirjaimen noudattamisen takia. Työnhausta tehdään siis entistä turhauttavampi juttu.
Ja se
raportoiminen tyhjyyteen... Älkää kukaan tehkö mitään. Nyt hallitus tarjoaa
kerrankin tilaisuutta joukkovoiman näyttämiseen, äänen ja kasvojen antamiseen
työttömyydelle, käyttäkää se hyväksi nyt. Tämän parempaa paikkaa siihen ei ole
tullut aikoihin. Nyt pitää jonkun nousta puhumaan ja alkaa johtaa joukkoja.
Nyt tarvitaan johtajuutta. Muuten tämä muuttuu vain koko ajan pahemmaksi.
Aion kirjoittaa
tänne blogiini tähän liittyvästä aiheesta oman ehdotukseni
”lähitulevaisuudessa”. Mutta nyt sanon vain: Älkää työttömät suostuko
mihinkään. Joku raja se pöljyydelläkin pitää olla. Kun kukaan ei tee mitään,
ketään ei rankaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti