Tapahtuipa huhtikuussa

Otsikon pitäisi olla oikeastaan, että huhtikuussa minulle ei tapahtunut oikein mitään. Minä luin, sanon sen vielä kerran, Yuval Noah Hararin Sapiens A Brief History of Humankind kirjan. Toistan senkin, että se on merkittävä teos. Se vei mukanaan, se on selkeä, taitavasti kirjoitettu, provosoivakin paketti ihmisen vaelluksesta sieltä historian hämärästä tähän päivään ja vähän ylikin. Se ei ole tyypillinen sirpaletieto kirja, vaikka onkin lyhyt historia, vaan se sitoo olennaiset palaset toisiinsa, tuo esiin syy ja seuraus suhteet jne. Todella vaikuttava teos, josta olen sanonut, että sen paikka on vähintäänkin siellä perheraamatun vieressä, tai mikä Valittujen palojen lyhennelmistä se pyhin kirja sattuu kelläkin olemaankaan.

Luin toki muutakin, mutta se jäi pahasti vähemmistöön. Kielenopiskelu otti takaharppauksen, samoin kuin kirjallinen tai fyysinen Portugalin historiaan ja kulttuuriin tutustuminen. En tainnut ajella Coimbraankaan (kirjakauppoihin) kuin kaksi kertaa. Kävin muun muassa lunastamassa Bertrandin nettikirjakaupasta sinne tilaamani ja yllä kehumani kirjan. Netistä siksi, että itse myymälässä englanninkielisten kirjojen osuus on häviävän pieni, mutta netissä voin tilata mitä vain, vaikka oman kirjani, tosin vielä vain suomeksi J.

Jätin netissä myös avoimen työhaun samaiseen Bertrandin kirjakauppaan. Sillä on Coimbrassa kaksi myymälää ja koko maassa yli 50 myymälää. Itse asiassa Bertrand on maailman vanhin edelleen toimiva kirjakauppa. Se perustettiin jo 1732 mutta maanjäristys tuhosi alkuperäisen myymälän vuonna 1755, kuten ison osan Lissabonista. Liike oli pitkään evakossa, mutta palasi Chiadon kaupunginosaan nykyisille sijoilleen vuonna 1773.  

Oma luova kirjoittaminen jäi tässä kuussa myös hyvin vähiin. Ehkä biorytmini olivat hieman hitaammalla kuin normaalisti. Ehkä sitä parin ensimmäisen kuukauden aikana tapahtunutta kananmunien ahmisista olisi pitänyt jatkaa. Toisaalta, aina ei synny, aina ei jaksa, aina ei huvita. Sain kuitenkin aseteltua aforismini johonkin järjestykseen, mutta nyt olen antanut ollan niidenkin syrjässä, että voin katsoa niitä myöhemmin hieman ”puolueettomammin”. Novelleja kirjoitin vain muutaman, eikä niillä mitään kiirettä olekaan. Niiden sijaan sain aikaiseksi tänne blogiini pari ihan kelvollista tekstiä.

Tosi asiahan on, että vaikka olen täällä niin sanotusti työnhaussa, minun työtäni on nyt ensisijaisesti kirjoittaminen. Kielipuolena työllistyminen ei tapahtu muutenkaan noin noin vain. Tosin paikallinen työvoimatoimisto on juoksuttanut minua parissakin ryhmätapaamisessa kuulemassa asioista portugaliksi, vaikka niistä ei vielä ole minulle mitään hyötyä. Myös yksi henkilökohtainen tapaaminen oli, missä minun piti esittää aktiivisuuttani työllistymiseni suhteen. Sellaiseksi kelpaa toistaiseksi apurahahakemukset kirjoittamista varten sekä työvoimatoimiston vaatimuksesta ennen aikaisesti jättämäni hakemus kirjakauppaan.

Mutta jos ja toivottavasti kun saan apurahaa, en voi olla muussa työssä, joten siksi olisi hyvä odottaa viimeistä apurahapäätöstä ennen täysipainoista työnhakemista.  Se mahdollistaisi minun kirjoitustyöni täysipainoisesti. Sen jälkeen en olisi enää työnhakija. 

EU-kansalainen voi siis mennä toiseen EU maahan työnhakijaksi kolmen kuukauden ajaksi. Sen lopulla hänen pitää joko palata säilyttääkseen lähtömään työttömyyskorvauksen tai jäädä vastaanottomaan turvan varaan. Minun totuuden hetkeni koetti viimeistään tänään, toukokuun 1. päivänä sen turvan suhteen. Seuraava maksuerä sovitellusta päivärahasta on viimeinen. Jos en saa apurahaa kirjoittamiseen enkä muuta työtä, on työttömyyskorvaus Portugalissa käsittääkseni jossain 400-500 euron välissä, en ole ottanut selvää. Työasioihin keskityn sitten tavalla tai toisella, kun on sen aika.  

Kirjoittamisen vastapainoksi näpertelen jotain pientä talossa, tosin melko vähän tässä kuussa sitäkään. Vähäiset kasvit ovat vielä pysyneet hengissä myös, suuhun saakka niistä on päätynyt vasta rukola. Viikatetta on joutunut käyttämään pitääkseen polut avoinna muun muassa kompostille ja tuonne ylätasanteelle. Siellä oleviin rakennuksiin omistaja haluaa joskus tulevaisuudessa ulkohuussin ja saunan sekä niille näköesteeksi pihan sementtivalulle perkolan. 

Huhtikuun alusta yritin aloittaa säännöllisen lenkkeilyn. Onhan tässä tullut jo keskimäärin kerran viikossa juostua ja käveltyä sellainen kolme varttia – tunti melkein 30 asteen helteessa. Koko kuukausi on ollut toissa yötä lukuun ottamatta täysin sateeton ja pääosin hyvin lämminkin. Suomessa on ollut toisenlaista. Jotenkin on itseltä lumentaju jo mennyt, mutta facebook kaverien päivitykset pitävät kyllä kartalla. Miten merkittävästi sää vaikuttaakaan kaikkeen ja erityisesti mielialaan. Vaikuttaa se täälläkin niin, ettei huvita hirveästi tehdä mitään erityistä ulkona ja siten, että viljelijät alkavat olla jo vähän ihmeissään, kun ei sada, minkä pitäisi olla tyypillistä vielä huhtikuussa.

Tällainen oli minun Portugalin huhtikuu. Tämän nimisen laulun ovat suomeksi levyttäneet ainakin Olavi Virta ja Kari Tapio. Sen alkuperäisen laulun Coimbra nimellä on levyttänyt portugalilainen Amalia Rodriguez, yksi maan legendaarisimmista fado-laulajista. Viisi vuotta sitten ilmestyi Kirsi Poutasen fadolevy suomeksi, Amalia tribute, jonka tekstit on kääntänyt ilomantsilaislähtöinen kielenkääntäjä Tarja Härkönen. Ensi vuonna on Blueberry Hill festivaalin 10. kerta. Pitäisiköhän meidän järjestää Tarjan entisen kylänkoulun pihaan fadoa?