Ehdotukseni kansalaispalkasta ja sen vaikutuksista

Olen kirjoittanut tästä ennenkin jo vuosia, esimerkiksi kolumneissani, joten toistan varmaan itseäni. Luin ajatuksesta ensimmäisen kerran lehdestä joskus 1980-luvun alussa Kansallisen Kokoomuksen silloisen puheenjohtajan Ilkka Suomisen (!) sanomana.

Ihastuin ajatuksesta tai ainakin jostain sen osasta välittömästi, varmasti osin luontaista laiskuuttani tavanomaisiin töihin, mutta toisaalta näin sen mahdollisuutena keskittyä luovuuden alan töihin. Niistä voi olla yhteiskunnalla ja yhteisöille paljon enemmän iloa kuin siitä, että puurrat jotain ”yhteiskunnallisesti vähemmän merkityksellistä”, johon löytyy aina joku toinen vapaaehtoinen puurtaja. Tämä on myös yksi peruste kansalaispalkalle, se toisi esiin lisää erityisosaamista ja erityistaitoja.

Maailma oli 80-luvulla hyvin toisenlainen kuin nyt. Töitäkin sai melkein sillä tavoin, että käveli työpaikan ovesta sisään ja sanoi, että minä tulin nyt. Tänään samanlaisia yleismiesten ja –naisten hanttihommia ei enää ole ja Kokoomuskin on varmaan puolueena yksi suurimmista kansalaispalkan vastustajista.

Jotkut puhuvat perustulosta, kansalaistulosta, osallistumistulosta tai yhteiskunnallisesta osingosta, mutta minä käytän tässä omaksumaani kansalaispalkka sanaa. Olen seurannut keskustelua asian ympärillä vuosikausia ja huomannut että päätä lyödään seinään koko ajan samaan kohtaan.  

Jostain syystä perustellaan, että kansalaispalkkaa pitäisi maksaa tasapuolisesti kaikille, ja että siihen yhteiskunnalla ei ole varaa. Sillä on ollut helppo tukita rakentaviakin ideoita esittäneiden suut. Mutta miksi hemmetissä sitä pitäisi maksaa kaikille?

Pelätäänkö, että se rappeuttaisi tasa-arvoisen yhteiskunnan? Mikä tasa-arvoinen tämä on enää pitkiin aikoihin ollutkaan, jos edes koskaan? Kyse on heikommassa asemassa olevien auttamisesta.

Miljonääri ja hänen kumppaninsa eivät varmasti tarvitse mitään kansalaispalkkaa. Hyväpalkkaisessa työssä käyvä ihminen ei tarvitse kansalaispalkkaa. Sitä ei tarvitse nekään, jotka eivät syystä tai toisesta, synnynnäisestä ja kehittyneestä tai itsekehitetystä syystä johtuen eivät kykene huolehtimaan itsestään. Heitä varten pitää sosiaalista vastuuta tuntevan yhteiskunnan edelleen toimia täysillä.

Kansalaispalkan pitäisi olla nimenomaan vapaaehtoinen. Sen piiriin hakeutuisi todennäköisesti iso osa taiteilijoista, käsityöläisistä, vuosikausia yhteisöllistä iloa tuottavien järjestöjen aktiiveista ja muista luovista ihmisistä. Ensimmänkin tämän joukon pääosin ilmaiseksi ja vapaaehtoisesti järjestämä toiminta on yhteiskuntaa ja yhteisöjä hyödyttävää ja jo siksikin he olisivat kansalaispalkkansa ansainneet.

He ovat voineet tehdä vuosikausia pätkätöitä ilman pidempiaikaisia sopimuksia, ilman kesälomia, ilman eläkekertymiä ja kamppailla samaan aikaan toimentulosta kaikesta ylimääräisestä tinkien ja erilaisia yhteiskunnan järjestämiä apumuotoja hakien.

Kun heillä olisi selkeä perustulo, he voisivat keskittyä enemmän varsinaisen työnsä tekemiseen ja itsensä toteuttamiseen, ja pistää normalisoituneemmasta tulotasostaan rahan kiertämään esimerkiksi instrumentteihin, maalaustarvikkeisiin, kirjoihin, tauluihin. Kaikki hyötyisivät, erityisesti monet pienet erityisliikkeet. 

Moni heistä voi olla herkkä taiteilijasielu ja jatkuva kyykytys ja pompottelu ja tarpeettomuuden tunne on voinut tehdä heistä mielenterveyspuolen asiakkaita. Uskon vakaasti, että tällainen yhteiskunnan antama ”starttiraha” elämään vähentäisi näitä ongelmia huomattavasti. Se olisi jälleen yhteiskunnalle selvää säästöä.

Kun ihmisellä olisi tietty turvattu perustulo ja oikeus hankkia tämän päälle vielä saman verran lisää ilman sanktioita, niin kohonneen mielialan ja rahankiertämään laittamisen lisäksi hän pystyisi oikeasti keskittymään siihen, millä keinolla hän pääsisi vielä takaisin säännöllisen työelämän tai itsenäisen yrittämisen piiriin. Nykyinen systeemi ja tilanne ei siihen juuri johda eikä rohkaise.

Ja on yksi asia johon kannattaa aina luottaa: ihmisen ahneus. Kun hän saisi vaikka tonnin kansalaispalkkaa ja saisi tienata siihen vielä vaikka 500 euroa päälle, ilman että kansalaispalkka laskee, niin voin vannoa, että aika moni sen pyrkisi myös tekemään. Se tarkoittaisi taas, että raha kiertäisi entistä tehokkaammin ja hyödyttäisi ympäristöään entistä enemmän.

Kun kansalaispalkka, palkkiot, myyntitulot jne. olisivat 1500 euroa, alkaisi seuraavan tonnin (1500-2500€) sisällä progressiivinen verotus sekä kansalaispalkan osuuden väheneminen. Niillä (normaalin toimeentulon) rajoilla pitäisi sitten tutkia tapauskohtaisesti ja joustavasti katsoa, onko ihminen jatkossa palkkatyön vai kansalaispalkan piirissä. Luvut ovat luonnollisesti vain suuntaa antavia, mutta sellaisia, joilla voisi jo elää lähes ihmisarvoista elämää.

Kun kansalaispalkka on asiallinen, se korvaisi muut tuet, ainakin asumistuen ja toimeentulotuen. Se antaisi ihmiselle toivoa ja energiaa yrittää tehdä jotain oman elämänsä eteen. Aivan päinvastoin kuin nämä hallituksen kaavailemat pelkästään ihmisiarvoa loukkaavat ja ihmisistä kiusaavat toimenpiteet tekisivät.

Pitää luoda mahdollisuuksia eikä lisää esteitä. Vapaaehtoinen kansalaispalkka olisi sitä. Uskon myös että sen välittöminä hyötyinä olisi myös omaisuusrikosten ja jopa väkivallan väheneminen. Mitä vähemmän epätoivoa on, sitä turvallisempaa elämä on. Muiden hyvinvointi on jokaisen hyvinvointia.

Saattaako tämä palkkatyöläisen  huonompaan asemaan? Hänhän voi hakeutua vapaaehtoisen kansalaispalkan piiriin itsekin, jos se tuntuu hänestä paremmalta vaihtoehdolta. Sehän vapauttaa jälleen työpaikkoja niille, jotka niitä tarvitsevat. Pitää muistaa, että jos joku toinen saa lahjan se ei ole itseltä pois. Se hyödyttää kaikkia, kateus ei ketään.

Tuntuu, että välillä ollaan enemmän huolissaan siitä, jos hyväosainen tippuu huonompaan osaan, kuin siellä huonommassa asemassa koko ajan olevista. Ja sinne tippuu koko ajan enemmän ja enemmän ihmisiä, kukaan ei ole turvassa.

Tilanne yhteiskunnassa on joka tapauksessa sellainen, että kaikkia ihmisiä ei yksinkertaisesti tarvita mihinkään. Jos heitä ei tarvita, miksi heitä halutaan kiusata ja rangaista siitä, etteivät kuulu siihen onnekkaaseen sakkiin, jolla on vielä töitä. Miksi ei luoda ilmapiiriä ja olosuhteita, missä nämä ”tarpeettomat” saisivat pienen työntöavun ja pistäisivät itsensä parhaaseen mahdolliseen hyötykäyttöön. Kaikki hyötyisivät.

Yhteiskunta voisi keskittyä paremmin niiden auttamiseen jotka apua edelleen tarvitsevat. Se on varmaa, että heitä aina on. On kaikkien etu, että resurssit voidaan suunnata niihin, jotka niitä eniten tarvitsevat.

Pelätäänkö kansalaispalkan laiskistavan ihmisiä? Vaikutushan olisi juuri päinvastainen, aktivoiva, henkisesti ja taloudellisesti palkitseva. Sen pariin ei hakeutuisi koko kansa kuitenkaan ja jos hakeutuisi, se kertoisi jotain nykysysteemistä...

Kansalaispalkka olisi paras keino pitää kiinni aktiivisista mutta marginaalissa olevista ihmisistä. Siellä on paljon aivokapasiteettiä, jota kutitellaan  tai paremminkin moukaroidaan tällä hetkellä aivan väärällä tavalla.

Ehkä pahinta tässä ajatuksessa on yhteiskunnalle, että se menettäisi jonkin verran kontrollia kansalaisistaan. Joku epäilisi varmasti, että nämä kansalaispalkkaa saavat ihmiset tekisivät pimeitä tuloja. Niitä tehdään systeemistä riippumatta ja paljon isommilla foorumeilla ja mittakaavalla koko ajan. Uskon, että kun perustulo olisi turvattu, ei ole niin isoa tarvetta pimittääkään sitä 50 euron tai jopa 100 euron pimeää kuukausituloaan naapurin halkojen ja lumitöiden tekemisestä.

En ole talousihminen tippaakaan, mutta ihan vaistonvaraisesti ja absoluuttisesti uskon, että ei tämä voi olla rahasta kiinni, jos niitä samoja summia siirrellään ihmisille jo nyt toisenlaisina tukina ja samalla aktiivisesti estetään, että nämä tienaisivat lisää tai varsinkaan kierrattäisivät rahaa.

Uskon, että kansalaispalkan seuraukset olisivat pelkästään positiivisia aivan joka rintamalla. Minusta tämä olisi vähintäänkin kokeilemisen arvoinen juttu.