Halla-ahon valinta tuo selkeyttä politikointiin

Jos jotain hyvää kaivaa esiin Jussi Halla-ahon valinnasta Perussuomalaisten puheenjohtajaksi niin yksi on ainakin se, että se selkeyttää hallituksen toimintaa. Toivottavasti niin paljon, että se älyää lakkauttaa itsensä kokonaan, sillä se on ollut hyvin monella mittarilla mitattuna katastrofaalinen hallitus.

Eikä tämä omiin subjektiivisiin havaintoihin perustuva  lausunto tarkoita sitä, että minulla olisi mielessä ehdotus paremmaksi hallituspohjaksi. Jatkan silti, että vaikka vedettäisiin uusi hallitus arvalla, tulos tuskin olisi huonompi.

Halla-ahon puheenjohtajuus tarkoittaa toivottavasti myös sitä, ettei puolue enää Soinin tapaan ajele kaksilla vankkureilla, jossa se on virallisesti yhtä mieltä, mutta käytännössä jotain muuta. Jotain sellaista, mitä kenttä Halla-ahon valinnalla todistikin.

Tämä on demokratiaa ja asetelmat ovat nyt kaikin tavoin selkeämmät. Yhä useamman on entistä helpompi tietää, onko puolesta vai vastaan vai onko vieläkin puolueeton. On luonnollista että esimerkiksi Li Andersson, Ville Niinistö ja Eero Heinäluoma heittävät bensaa hallituksen liekkeihin minkä ehtivät, jokainen itseään kunnioittavan oppositiopolitikon kuuluukin tehdä niin.

On myös viisasta sanoa, kuten hallituspuolue Keskustan Antti Kaikkonen, että voi olla hyvä nukkua asian päälle nyt parikin yötä. Kokoomuksessa on jo vahvoista asemista ilmaistu etukäteen, ettei Kokoomus ja Halla-ahon johtamat Perussuomalaiset mahdu samaan hallitukseen.

Tätä voitanee pitää myös Kokoomuksen antamana äänestysohjeena perussuomalaisille, mutta lienee kyseenalaista, vaikuttiko se toivottuun suuntaan vai juuri päinvastoin. 

Mutta politiikka on politiikka eli kaupankäyntiä omien tavoitteiden saavuttamiseksi ja toteuttamiseksi, joten erityisesti Keskustassa mietitään ankarasti, mitä nyt kannattaa sanoa. Siellä varmasti aika moni muukin kuin Kaikkonen nukkuu pari yötä. Tai paremminkin, valvoo pari yötä ja miettii, mitä hemmettiä nyt pitäisi tehdä.

Koko hallituksen kompurointi ja vatulointi ja erityisesti pääministeri Juha Sipilän omat touhut niin menneisyydessä kuin nykyisyydessä voivat ennustaa kolkkoja lukemia, jos nyt mentäisiin peräti uusiin vaaleihin. Se ei varmasti Keskustaa houkuttele, mutta rehellisesti sanottuna, ehkä olisi niiden aika.  

Demokratia on tätä, me olemme erilaisia, ajattelemme eri tavalla, tavoittelemme erilaisia asioita, elämme erilaisissa mailmoissa mutta silti yhteisessä maailmassa ja maassakin, joten jotenkin meidän pitää vain kaikkien toisemme hyväksyä, vaikka emme toisiamme ymmärtäisikään. Keskustellen eteenpäin :)